Komiteakäsikirjoitukselta maistuva jediseikkailu taistelee löytääkseen jonkin syyn olemassaololleen.
Disneyn oman Tähtien sota -trilogian toinen osa vie klassikkosarjan lähelle samaa sertifioidun sarjatuotannon vakuumipakattua elokuvaamista kuin tuotantoyhtiön toisen kultamunan, Marvel-kaanonin filmatisoinnit.
Ei Rian Johnssonin (Looper, Brick) ohjaama ja käsikirjoitusmerkinnällä varustettu Star Wars: The Last Jedi ole erityisesti huono, vaan pikemmin vailla omia ominaisuuksia; näkyvästi laskelmoiva, faneja kuumeisesti miellyttämään pyrkivä, lopulta jo työltä tuntuva.
Jos katsotaan esimerkiksi Luken (Mark Hamill) ja Kylon (Adam Driver) vanhatestamenttillisesti sävyttynyttä suhdetta tai Poen (Oscar Isaac) kasvua johtajuuteen, ne näyttäytyvät pikemmin teoreettisina, kuin elokuvassa koettuina asioina.
Tapahtumapaikasta toiseen pyyhkäisyleikkauksien kavalkadina suihkivassa kerronnassa ei jää riittävästi tilaa päähahmojen kasvulle tai teemojen pohdiskelulle.
Jauhannasta parhaiten selviää Kylon ja Reyn (Daisy Ridley) romanttismoraalinen köydenveto. Leialle (Carrie Fisher) on varattu hyvän kokoinen, toiminnallinen rooli, johon Fisher puhaltaa karismaa.
Sarjan kepeistä perinteistä huolimatta The Last Jedin kaikkea syvällisyyttä kaihtava Disney-huumori toimii nyt voiman pimeällä puolella, vetäen katsojan yhä uudestaan pois elokuvan maailmasta ja sen hahmoihin samastumisesta.
Kuvasto on jälleen vetävää ja se ammentaa taidokkaasti niin sarjan kaanonista kuin sen perinteisistä inspiraationlähteistä. Esimerkiksi alkutaistelu hakee pommikoneisiinsa vetoa Toisesta maailmansodasta, kuten ensimmäinenkin Tähtien sota. Äänisuunnittelijat ansaitsevan Oscarin pelkästään eräästä räjähdyksestä, jonka tunnistaa kyllä kuultuaan.
Reyn (Daisy Ridley) itseoivalluksen neliulotteinen hetki loistaa omaperäisyydellä, jolla on erityistä elokuvallista voimaa.
Vaikka J.J. Abramsin The Force Awakens turvasi kierrätykseen aivan liikaa, se säilytti seikkailun tunnun ja esitteli uusia kiinnostavia ihmissuhteita. The Last Jedi on vanki paljon syvemmällä tasolla. Se on kuin vuokaavio, josta tuli elokuva.
Elokuvan roolitusta voisi kaikkiaan kiittää inklusiivisuudesta, mutta ei kulttuuriesseen mitassa.
Lisämateriaali:
• Ohjaajan äänikommenttiraita
• The Director And The Jedi (90 min)
• Balance Of The Force
• Scene Breakdowns – Lighting The Spark: Creating The Space Battle
• Scene Breakdowns – Snoke And Mirrors
• Scene Breakdowns – Showdown On Crait
• Andy Serkis Live!
• Poistettuja kohtauksia (20 min)
Teksti: 2017 Aleksi Salonen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA