Aikanaan kohutun Kidsin (1995) yhtenä käsikirjoittajana läpi lyöneen, mutta marginaalissa shokeeranneen Harmony Korinen Spring Breakers on yllättäen vuoden elokuvatapauksia, paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla.

Siinä ruutu- ja kangasimagoiltaan puhtoisten Vanessa Hudgensin, Ashley Bensonin ja Selena Gomezin – sekä Rachel Korinen – näyttelemät opiskelijat ryöstävät lähikuppilan päästääkseen sekoilemaan “spring breakille” Floridaan, nuorten hedonistisen pahoinvaelluksen Mekkaan.

Entiset teinitähdet ovat taanneet Spring Breakersille huomiota, jota ilman se muuten lienisi jäänyt. Roolitus korostaa ristiriitaa nuoriin, kauniisiin naisiin liitetyn eteerisen koskemattomuuden ja häpeilemättömän seksuaalisen objektivoinnin välillä. Pääosanesittäjät viettävät valtosan ajasta neonvärisissä bikineissä. Yliannostuksella saavutetaan kuvaston kyllästyspiste, “miehisen katseen” reductio ad absurdum.

Kerronnassa käytetyään paljon ennakointeja ja välähdyksiä taaksepäin, niin kuva- kuin ääniraidallakin. Tila on epätodellisen hypnoottinen, mutta jankkaavakin. Gaspar Noén kanssa työskennelleen pääkuvaaja Benoît Debien hämyisät neonvalo-otokset ovat paikoin unenomaisia kuin Enter the Voidissa, mutta yhteensä kuvakieli on pikemmin harkitun sekavaa.

Korinen toisteinen, MTV:ltä lainattua biletyskulttuurin kuvastoa kierrättävä tyyli ja teoksen ympärille virinnyt päättämätön keskustelu – keskeisesti: satiiria ja ironiaa vai eikö sittenkään? – saa Spring Breakersin vaikuttamaan pikemmin metataiteelliselta konseptilta, kuin “ihan oikealta” elokuvalta.

On silti narratiivikin, joka kaikkien hidastettuna hyllyvien rintojen ja pakaroiden välissä leikittelee katsojan ennakko-oletuksilla. Konseptin pinnallista paradoksia pidemmälle mennään naisantisankarien toimijuudella, joka vetää kulttuurisia stereotyyppejä turpaan. Tällaiset naiset kun on kuvastossamme “tehty pantaviksi”, jopa raiskattaviksi.

Avainkohtauksessa sukupuolinen valta-asetelma käännetään ympäri, kun James Francon riemukkaasti personoima rikollinen elämäntapakarnevalisti imee tyttöjen “kyrpiä” eli aseiden piippuja.

Spring Breakers on nähdäkseni taitava sumutus. Se tehosekoittaa MTV-kliseistä arvonihilismissään vain miedosti emansipatorisen diskopallon. Britney Spears ääniraidalla on sekä ironinen kontrapunkti että elokuvan tunteellinen ja esteettinen kliimaksi. Kaksilla korteilla pelaaminen on hyväksi havaittu, roiskuvan-shampanjan-pitävä alibi puutteille.

Takuulla puolitoistatuntisesta mieleen jää kuitenkin Francon Scarfacea ikuisella toistolla pyörittävä hahmo Alien, kerskakulutuksen karikatyyrien viimeinen sinetti.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.40:1 -laajakuva ja DTS 5.1 HD MA -ääniraita. Ei lisämateriaalia.

Teksti: 2013 Aleksi Salonen