Somewhere

Ohjaus Sofia Coppola
Näyttelijät Stephen Dorff, Elle Fanning, Chris Pontius, Randa Walker, Michelle Monaghan
Maa Yhdysvallat
Pituus 100 min
Ikäraja 7 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Sofia Coppola tutkii jälleen yläluokkaista eristäytyneisyyttä ja olemisen tyhjyyttä. Keskellä kulkee tähtinäyttelijän (Stephen Dorff) ja tyttären (Elle Fanning) paraneva suhde. Uran minimalistisin ohjaus ei tarjoa aiempien viihdearvoja, joka on hyvä asia.

Somewhere sijoittuu Johnny Marcon (Dorff) roolien väliseen tyhjään aikaan. Elämä on hotellihuoneeseen tilattuja strippareita, pressijunketteja, satunnaista seksiä kauniiden naisten kanssa, vihaviestejä tuntemattomilta, tungettelevia toimittajia. Näyttelijä ei haastatteluissaan osoita kiinnostusta elokuviinsa ja nukahtelee, esimerkiksi kesken seksin.

Tytär, 11-vuotias Cleo (Fanning), jää yllättäen isän huoltajuuteen tavallista viikonloppua pidemmäksi, kun äiti tarvitsee tilaa. Ohjaajalleen – Francis Ford Coppolan tyttärelle – kaiketi osin omaelämäkerrallinen Cleo on herkkä, miellyttävä ja sopeutuvainen lapsi. Isän ja tyttären suhde on pohjimmiltaan kunnossa jo elokuvan alussa, se vaatii isältä vain lisää aikaa ja läsnäoloa.

Kipsi kädessä suurimman osan elokuvasta kulkeva Marco on käsikirjoituksen todellinen keskipiste. Vertauksellinen hahmo on julkisuuskultin onneton vastakuva tai modernin vieraantuneen ihmisyyden edustaja. Näistä tehtävistä ensimmäisessä se toimii paremmin.

Miljööt ja päähenkilöiden taloudellinen turvallisuus ovat harvakseltaan ohjaavan Coppolan uralta tuttuja. Nuoren tytön ja elokuvatähden suhde on variaatio Lost in Translationista. Menestysteoksen esteettisen, lempeän haikeuden sijaan tyylinä on pelkistys ja pysähtyneisyys.

Elephantista ja Zodiacista tunnetun kuvaajan Harris Savidesin otokset ovat pitkiä, staattisia ja hieman hämyisiä. Leikkaus on huomaamatonta, kuten myös Phoenixin alkuperäismusiikki. Näillä keinoilla uusinnetaan hienosti Marcon unelias olotila.

Tilaa jää Hollywoodissa uhanalaiselle itsenäiselle kuvakerronnalle. Taide-elokuvan tapaan kaikki alkaa allegorisella avainotoksella: Marco kiertämässsä tyhjää kilparataa luksusautossaan. Olemassaolon juuttumista kuvitetaan pitkällä hitaasti lähestyvällä otoksella näyttelijän kasvot täysin peittävästä, hitaasti kovettuvasta kipsinaamiosta – malli tehdään jonkin Marcon elokuvan tehosteryhmän tarpeisiin.

Eleettömästä kuvavirrasta erottuu näille myöhemmin vastaparit. Hotellin uima-altaalla isä ja tytär kylpevät auringossa; otos aukeaa hitaasti ulos, kohti maailmaa. Ferrarin lopullinen hylkääminen tienvarteen kertoo samasta, päähenkilön tarvitseman näkökulmanvaihdoksen välttämättömyydestä.

Johnny Marcon matka on eksistentiaaliselta johtopäätökseltään turvallinen: itsestä on mentävä kohti muita. Emotionaalisesti isän ja tyttären suhde muuttuu miellyttävästi, mutta niin vähän, ettei se tarjoa vetoa draamalle.

Yhtenäisen tyylin viimeistelevät mukava ja sopivasti poissaoleva Dorff sekä eteerinen Fanning. Laaja, palvovista naisista pääosin koostuva sivuosajoukko jätetään tarkoituksella unohdettavan pieniin osiin.

Blu-ray: FS Filmin julkaisun 1080p 1.85:1-laajakuva on valkokangasversion mukaisesti rakeinen ja pehmeä, väriskaalaltaan hämyisä. 5.1 DTS HD MA-ääniraita on elokuvan rajallisen äänimaailman mukaisesti hieman kotivideomainen. Lisämateriaalina laadukas ja kiinnostava, loppua kohden markkinointiin kääntyvä 17-minuuttinen making of -kooste.

Teksti: © 2010-11 Aleksi Salonen