“Ole aina kaunein ja paras kaikessa mitä teet”, Aristoteleen sanotaan neuvoneen oppilaalleen Aleksanteri Suurelle. Kilpailuyhteiskunnassa – jota syytettyjenpenkillä edustaa huippu-urheilu – ensimmäisestä ei ole suurta väliä, kunhan illuusio puhtaasta, meritokraattisesta järjestelmästä säilyy.

Arto Halosen (viimeksi Magneettimies) tutkiva dokumentti
palaa Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingskandaaliin ja kairaa sen läpi hiihto- ja sivulauseissa muunkin huippu-urheilun huumeiseen lähihistoriaan. Paljastumista seuranneiden olemattomien ratkaisujen paralleelit esimerkiksi finanssikriisin jälkeisen näpertelyn kanssa ovat selviä, vaikkei Halonen sellaisia erityisesti virittelekään.

Kuten jokaisen hyvän yhteiskunta-analyysin tulisi, Kevin Frazierin, Jouni Kemppaisen ja Halosen käsikirjoitus näyttää huippu-urheilun perverssit kannustimet. Lahden aikaan etenkin televiossa ja sanomalehdissä rakennetun myyttisen kansallissankaruuden ja hurmoksellisen menestyskultin takana on hieman laskelmoidumpia tuntemuksia: urheilijoiden tuet, sponsorirahat ja brändisynergia (Karpaasit-ketsuppia!); lajin ja lajiliiton kansallinen rahoitus; sponsoriyritysten tuotteet ja elämäntapabrändit; urheilumedian välitön taloudellinen hyöty menestystarinoista; palkitseminen yhteiskunnallisella vallalla (Matikainen-Kallström, Mieto tai Bryggare) ja sen pönkitys (Palloliiton Niinistö, Hiihtoliiton Aho – tai Salt Lake Cityn Romney).

Urheilijoiden osalta tragedia on siinä, että sekä dopingin käyttäjät että siitä kieltäytyvät päätyvät ajan saatossa häviäjien puolelle. Dopingista 80-luvulla kieltäytyneet suomalaishiihtäjät kertovat, miten paikalliskisoissa taakse jääneet joukkuekumppanit vetivät isoissa kisoissa minuutteja parempia aikoja. Italian hiihtojmaajoukkueesta – jonne suomalaisvalmentaja Jorma Punkkisen sanotaan kautenaan luoneen tehokkaan dopingohjelman – kieltäytyjä sai suoraan potkut. Greshamin “laki” näyttää toteutuneen tässä mallikkaasti: huonon etiikan menestys ajoi hyvän etiikan pois pelikentältä.

Kiinnijääneiden julkisen ruoskinnan kaikki tuntevatkin. Siinä vastuu sälytetään järjestelmällisesti “mustalle lampaalle”. Doping-ongelma paitsi ulkoistetaan, myös puetaan viihteelliselle urheilujournalismille sopivaan yksilökeskeiseen lööppimuotoon. Paras rituaaliuhri on kuollut, kuten Myllylä.

Yhteiskunnallista analyysiä ja juonilankojen sitomista olisi voitu tehdä asiantuntijoiden suulla enemmänkin. Se olisi tosin saattanut tulla hyvän dramaattisen latauksen kustannuksella. Halonen leikkaa etsivätarinan muotoon pukemassaan dokumentissa osuvasti televisiolähetysten kisahurmoksen, yleensä osallisuutensa joko turhan tarmokkaasti tai välttetelevästi kieltävien haastatateltavien ja kirjallisen todistusaineiston välillä. Jälkimmäiseen lukeutuu muun muassa Italian maajoukkueen itsensä taulukoimaa dataa kisasijoituksista ennen ja jälkeen dopingkuurin sekä venäläisiä dokumentteja Suomen kanssa jaetusta kehitysohjelmasta.

Kari-Pekka Kyrön lausunnot poliisikuulustelussa ovat kaiken kiemurtelun keskellä säväyttävän rehellisiä ja analyyttisiä. Kyrö yksin näyttää skandaalissa ryvettyneistä ymmärtävän, että ainoa tapa pärjätä mediapelissä on myöntää totuus, jonka kaikki jo tietävät.

Dokumentti on painokas puheenvuoro kohtuullisemman urheilukulttuurin puolesta. Italialaisen doping-tutkija Sandro Donatin sanat koko urheilujärjestelmän läpikotaisesta korruptiosta eivät tosin anna sille kummoista ennustetta menestyksestä.

Teksti: 2012 Aleksi Salonen

DVD: Julkaisussa anamorfinen 1.78:1
 -laajakuva ja Dolby Digital 5.1 -ääni.

Ekstrat:
● 6 kpl trailereita.
● Hiihtoliitto ja Orion (9 min. 14 s)
● Immo Kuutsalla on asiaa (12 min. 13 s)
● Vääriä kysymyksiä (3 min. 13 s)
● Mitä Punkkinen on tuonut Kaisa Mäkäräisen valmennukseen (3 min. 34 s)
● Alexander Stubb: Nautitaan urheiluhetkistä (1 min. 35 s)
● Doping-käryjen anti Jarmo Riskille (3 min. 15 s)
● Syytettynä Jari Piirainen (2 min. 22 s)
● Sami Heiskanen päätti ajaa Ferrarilla (1 min. 31 s)
● Manuela Di Centa ja Lahden hemoglobiinitesti (2 min. 15s)

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2012 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia. Lue raportti »