Tosipohjainen Saving Mr. Banks on realistinen kurkistus Maija Poppasen kulisseihin, jos Disneyn taikaan riittävästi uskoo.
Maija Poppanen -lastenkirjasarjan luonut P.L. Travers vastusti kahden vuosikymmenen ajan lapsilleen lupauksen tehneen Walt Disneyn kosintoja sovittaa kuvitteellisen lastenhoitajan seikkailut valkokankaalle. Kun Traversin rahat loppuivat, Disney sai toiveensa läpi ja kirjoista tehtiin musiikaali, jossa piirretyt pingviinit tanssahtelivat Dick Van Dyken tahtiin.
Traversin kerrotaan kyynelehtineen pettymyksestä Maija Poppasen ensi-illassa vuonna 1964 nähtyään luomuksensa ensimmäistä kertaa. Tuotantoyhtiö ei huomioinut hänen toiveitaan kirjojen synkemmästä visiosta ja taiteelliset erimielisyydet Disneyn kanssa olivat valtaisat – Travers ei voinut sietää musikaaleja, Dick Van Dykea eikä varsinkaan piirrettyjä.
Saving Mr. Banks kertoo Traversin tarinan jaksottain kahdessa osassa: elokuva hyppii ajassa tämän lapsuuden ja Maija Poppasen esituotannon välillä. Jälkimmäinen valottaa elokuvan tekemiseen liittyneitä kiemuroita ja itse suurmiehen luonnetta kulissien takana. Walt Disney Studiosin tuottama Disney-kuvaus kun on kyseessä, itse herran imago säilyy putipuhtaana.
Tom Hanks yritti autenttisuuden hengessä tuoda esille Disneyn ketjutupakoinnin, mutta tuotantoyhtiö ei pitänyt sitä sopivana perhe-elokuvaan. Traversin isän rajua alkoholismia elokuva ei sen sijaan kaunistele, päinvastoin. Travers Goffin vajoaminen pullon syövereihin on uskaliaasti kuvattu, verisiä yksityiskohtia säästelemättä. Isän ja tyttären suhde 1900-luvun alun Australiassa on taustoitusta tarinan emotionaalista kliimaksia varten, mutta vasten odotuksia myös Saving Mr. Banksin parasta antia.
Sujuvan kerronnan kera elokuva onnistuu kauttaaltaan viihdyttämään ja viimeisessä näytöksessä liikuttamaan, joskin jälkimmäinen syyllistyy perihollywoodimaiseen todellisuuden vääristelyyn. Tosipohjainen “itkukohtaus” on rekonstruoitu uudelleen, ainoastaan kyynelten motiivi on käännetty päälaelleen. Kohtaus muistuttaa Kauniin mielen tahrannutta loppua, jossa Nobel-gaala peilaa Oscareiden hohtoa; taustoja tuntemattomat liikuttuvat, tietävät hymähtävät.
Vahvasta näyttelijäkaartista ja erityisen onnistuneesta roolituksesta valovoimaisin on Colin Farrell alkoholisoituneen isän roolissa. Emma Thompsonin valinta Traversin pippurisen naishahmon osaan oli varmasti roolittajille itsestäänselvyys, eikä syyttä: palkittu naisnäyttelijä kanavoi karismaa kiisteltyyn persoonaan.
Lisämateriaali:
• Poistetut kohtaukset
• The Walt Disney Studios: From Poppins to the Present
• “Let’s Go Fly a Kite”
Teksti: 2014 Jussi Toivola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA