Haneken lähestyttävimpiin lukeutuva draama kertoo rakkaudesta ja kuolemasta.
Anne ja Georges ovat yhdessä hyvinvoiva eläkeläispariskunta – ja kuten usein eurooppalaisessa taide-elokuvassa: varakas ja kulturelli. Sitten Anne saa aivoinfarktin.
Siitä alkaa hidas matka kohti kuolemaa. Georges yrittää tehdä ajasta molemmille siedettävää, mutta on mahdottoman edessä.
Fiktioelokuvassa harvoin näin perinpohjaisesti tutkiskeltu aihe saa paljon Michael Haneken viileästi etäältä seuraavasta, verkkaisesta ja kuvakieleltään staattisesta tyylistä. Se teroittaa samalla yksityiskohtien, kuten asuntoon eksyneen linnun symbolista merkitystä.
Fiktio sinällään on vahvuus, joka poistaa dokumentaarisuuden liian yksityisen luonteen kuoleman ääreltä.
Sentimentalismia elokuva välttää tiukasti: ei dramatisoivaa musiikkia, kyyneleitä tai monologeja kuolemasta. Valo on kirkasta, paljaaksi tekevää. Tässä avoimuudessa on jotain kaunista, vaikka hirvittävää.
Teksti 2012: Aleksi Salonen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA