Kulttisuosiota nauttivan Hedwig and the Angry Inchin kirjoittaja-ohjaaja John Cameron-Mitchellin Rabbit Hole on vilpitön eheytymistarina. Oscar-ehdokkuuden Nicole Kidmanille tuonut pääosasuoritus kuuluu uran huippukohtiin.

Tietoa vähitellen paljastavassa alussa kohdataan pariskunta (Aaron Eckhart ja Kidman), jonka arjessa on särö. Elämä näyttää melkein normaalilta, jotain on tukahdutettu: nuori poika on kuollut auto-onnettomuudessa puoli vuotta aiemmin. Beccan (Kidman) siskon raskaus rikkoo pysähtyneisyyden. Pari ei löydä toisistaan ratkaisua, joten sitä etsitään muualta.

David Lindsay-Abairen Pulitzer-palkittuun näytelmään pohjaava käsikirjoitus on tyylikäs. Vaikkei hahmojen motivaatioita avata, ovat teot kömpelössä yritteliäisyydessään uskottavia. Becca näkee lapsensa yli ajaneen nuoren opiskelijan (Miles Teller) ja keskittää tarmonsa pojan tarkkailuun. Howie (Eckhart) polttaa kannabista ryhmäterapiassa tavatun Gabyn (Sandra Oh) kanssa.

Tyyli ei synkästä aiheesta huolimatta ole melodraamaa tai kitchen sink -realismia. Lindsay-Abaire katsoo surevia ihmisiä tarkkasti, rivien välissä on hienovaraista huumoria. Pääparin käytös on sydäntäsärkevää, mutta samalla haikean koomista.

Periamerikkalaisen näköinen Eckhart on Kidmanin äänekkäämmän suorituksen tuki, liiton sovittelevampi osapuoli, joka puree huulta ennemmin kuin sanoo sanottavansa. Mieleen jää myös Dianne Wiestin nuhjuinen, kovien kokemusten viisaaksi hioma äiti.

Rabbit Hole on kuitenkin ennen kaikkea Nicole Kidmanin elokuva. Suoritus saattaa hyvin olla Eyes Wide Shutin ohella uran paras. Kidman näyttelee minimoiduin elein, kuin pakottaen kontrollin maskin pysymään kasvoillaan. Alla on herkkyyttä, joka nousee fantasioiden ottopojan roolin saavan Jasonin (Teller) seurassa ja vihaa, josta saavat osansa äiti, sisko ja mies.

Cameron-Mitchell kertoo tarinan ehdoilla, eikä aiempien töiden revittelystä ole merkkejä. Kuvat ovat rauhallisia ja eloisia, ne helpottavat emotionaalista raskautta. Eheytyminen ei ole selviö edes lopussa. Kuten oikeassa elämässä, huomio on matkassa, päämäärä on tuntematon.

Teksti: © 2011 Aleksi Salonen