Sopivasti omavarainen Alien-esiosa pitää otteessaan unohtamatta genrensä ja ohjaajansa toisen suurtyön Blade Runnerin filosofisia juuria. Visuaalisesti poikkeuksellinen ja kautta linjan erinomaisesti näytelty scifi-trilleri luo asemansa mieleenpainuvilla hahmoillaan sekä stimuloivan toismaailmallisilla tapahtumapaikoillaan.

Alien – Kahdeksas matkustajassa (1979) lyhyesti vilahtava Space Jockey -hahmo on lähtölaukaus Prometheukselle. Tieteilijät, totuudenetsijät Elisabeth Shaw (Noomi Rapace) ja Charlie Holloway (Logan Marshall-Green) löytävät Maasta luolamaalauksia, jotka kertovat tuosta ihmiset suunnittelleesta insinöörisrodusta tähtien toiselta puolen.

Maalaukset antavat suunnan kohti luojien kotia. Vuonna 2093 avaruusretkikunnan rahoittaa edesmennyt triljonääri Peter Weyland. Tieteilijöiden lisäksi retkikuntaan kuuluvat androidi David (Michael Fassbender), laivan parkkiintunut kapteeni (Idris Elba) ja Weyland-yhtiön kylmäkiskoinen johtaja (Charlize Theron).

Lähtöpiste ja maailmaa syventävät yksityiskohdat ruokitaan tyrkyttämättä. Syntyy hyvälle scifi-elokuvalle välttämätön vaikutelma vieraasta ja silti tutusta maailmasta, joka ulottuu joka suunnassa kangasta syvemmälle. Potentiaalisesti korni luojarodun löytyminen kerrotaan vikkelän toteavasti. Rytmi on kaikkiaan ohjaaja Ridley Scottin paremmille töille ominaisen tyyni, mutta viime vuosiin nähden eeppisyyteen kurkottaessaan onnistuneempi.

Avaruus, nimenmukaisesti, on täydellisen sopiva stereoskooppiselle kuvaukselle. Suuren miksi-kysymyksen vastauksen etsintä rinnastuu nyt avaruuden valtavalle kolmiulotteiselle tyhjyydelle, jossa retkikunnan avaruusalus Prometheus on pieni valonpilkahdus, liekkimalja. Kuvissa suositaan jättimäisiä, kaiken inhimillisen kutistavia laajakuvia.

Teknologia- ja luojamyytin Prometheus on titaani, joka varasti tulen Olympos-vuorelta ja antoi sen luomuksilleen, ihmisille. Modernin jatko-osan avaruusaluksen ohella keskeisin tapahtumapaikka onkin suuri keinotekoinen vuori, jonka uumenista totuudet löytyvät.

Tapahtumapaikalla on huomattava yhtäläisyys Ridley Scottin Blade Runnerin androidien suunnittelijan Eldon Tyrellin vuorimaiseen päämajaan. Elokuville yhteistä eksistentialistista pääteemaa katsotaan Prometheuksessa kolmen kannan kautta: Shaw – merkityksiin ja tarkoitukseen uskova, selviytyjä -, Holloway – seikkailija, kyynikko – sekä androidi David – matkakumppaneihinsa nähden ylivertainen, epäaitona halveksittu, moraaliton.

Roolitus on onnistunut. Fassbenderin ruumiinkielen ja lempeän, kylmän tyyneyden kautta rakentama David, Rapacen hiljaisen intensiivisesti tulkitsema Shaw sekä sivuosissa tyyppiroolistaan rennon ivalliseen sympaattisesti loikkaava Elba ja Theronin juuri ja juuri inhimillinen jääkuningatar ovat kaikki hienoja rooleja ja hahmoja.

***

Mutaatioiden, biologisen sodankäynnin, ihmisyyden vääristymisen ja mitä vastenmielisimpien hirviöiden kauhu toimii peruspelkoihimme vedoten. Kyse on tutusti dehumanisaatiosta, antropomorfismin rajoilla käymisestä, nyt modernilla geeniteknologisella realismin hipulla terästettynä. Elokuvasarjan signatuurihetkeä varioidaan karmivalla abortilla helvetistä, joka tavoittaa Kahdeksannen matkustajan paniikin ja ruumiinkauhun.

Jon Spaihtsin ja Damon Lindelofin käsikirjoitus on dramaattisesti kokonainen, jännitystä vähitellen rakentava ja lopulta sen mallikelpoisesti purkava. Se liikkuu elokuva-ajallisesti myöhempien esikuviensa maailmassa vailla anakronistisen kierrätyksen tuntua, itsessään kiinnostavana.

Tulevaisuuden materiaalien, tyylin ja teknologian yksityiskohdat on luovasti ekstrapoloitu yhtäältä nykyhetkestä ja toisaalta alkuperäisten Alien-elokuvien maailmasta.

Tämän päivän blockbuster-elokuvasta poiketen tarinamaailma on paitsi pinnaltaan näyttävä, myös tukevan fyysisen ytimen ympärille rakennettu. Vuoren sisälle tunkeutuvan retkikunnan liikkeet on kekseliäästi paikallistettu katsojalle aluksella sijaitsevan kolmiulotteisen holografimallin avulla. Vieraan planeetan harvoiksi rajatuista tapahtumapaikoista luodaan näin sekä johdonmukaisen toiston kautta ymmärrettäviä ja merkityksellisiä paikkoja.

Scott on 80-luvun taitteen klassikkoteostensa Alienin ja Blade Runnerin jälkeen ohjannut lähinnä laadukkaita, mutta omaperäisyydeltään vajaita suurtuotantoja. Prometheus sen sijaan lukeutuu hiipuneelta vaikuttaneen ohjaajan pitkän uran parhaimmistoon ja sillä on ainekset liittyä merkittävien scifi-elokuvien kaanoniin.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.40:1 -laajakuva ja DTS 7.1 HD -ääni.

Ekstoina tukku poistettuja kohtauksia vaihtoehtoisella kommenttiraidalla: Arrival of the Engineers (2.31), T’is the Season (0.58), Our First Alien (0.42), Skin (0.42), We’re Not Alone Anymore (1.22), Strange Bedfellows (2.57), Holloway Hungover (1.25), David’s Objective (0.23), Janek Fills Vickers In (3.27), A King Has His Reign (3.40), Fifield Attacks (2.01), The Engineer Speaks (4.06), Final Battle (5.30), Paradise (5.05). Lisäksi Ridley Scottin sekä käsikirjoittajien Jon Spaihtsin ja Damon Lindelofin erilliset kommenttiraidat sekä elokuvan varsin tunnetut viraalimainosvideot.

Teksti: © 2012 Aleksi Salonen