Isao Takahata menehtyi 82-vuotiaana huhtikuussa 2018. Arvio Prinsessa Kaguyan taru -elokuvasta on julkaistu vuonna 2015.

Ghiblin kahdesta perustajajäsenestä Isao Takahatan työt ovat aina edustaneet realismia. Ja vaikka Prinsessa Kaguyan taru perustuukin japanilaiseen kansantaruun 1000-luvulta, ei sekään ole animaatiostudiolta tuttua miyazakilaista fantasiaa, vaan pelkistettyä satuviisautta.

Bambunversosta syntyvästä pikkuprinsessasta tulee vanhan pariskunnan iltatähti. Lapsi kasvaa tuosta vain, nopeammin kuin muut. Pian hän on jo nuori. Köyhä bambunleikkaajaisä saa päähänsä, että tyttären on ylhäisen syntyperänsä vuoksi päästävä kaupungin hovin suosioon. Vain siellä hän voi olla onnellinen. Tyttäreltä, joka iloitsee elämästään luonnon ja ystäviensä keskellä, ei kysytä.

Kaupungissa Kaguya saa yhä mahtailevampia kosijoita, lopulta itse keisarin. He kaikki sekoittavat torjunnan haasteeksi ja näkevät tytössä vain harvinaisen aarteen.

Tarussa on kyse kimmalluksen luulemisesta onneksi, yläluokkaisten ihanteiden ja tapojen pakkopaidasta, onnen ymmärtämisestä liian myöhään. Animaatio luo näitä ymmärryksiä tarkasti ja katsojaan luottaen. Kerronta on hiottua; tyyntä elämänviisautta herkkänä viivana ja vesiväreissä. Piirrostyylissä ei ole leveilynhalua, se lähestyy Naapurini Yamadojen tapaan abstraktiota ja ideaa, toisinaan lyhytelokuvan impressionistisella rohkeudella.

Joe Hisaishi, Miyazakin luottosäveltäjä, säveltää nyt ensi kerran musiikin Takahatan elokuvaan. Buddhan saattueelle hän on luonut kirkkaan, riemumielisen melodisen mantran, joka säkenöiden ylevöittää päähenkilön katkeransuloisen oivalluksen hetken.

Takahatan kahta edellistä, pitkään viimeisiksi luultua työtä ei voida pitää uran parhaiden, Tulikärpästen haudan, Omohide poro poron ja nyt Prinsessa Kaguyan tarun veroisina. Hienoa, ettei pian 80 vuotta täyttävä ohjaaja suostunut hiipumaan pois, vaan nousi uudestaan Ghiblin kultavuosien tasolle, kuten työparinsa aiemmin tänä vuonna.

DVD: Levyjulkaisussa anamorfinen 1.85.1 -laajakuva ja Dolby Digital 5.1 -ääniraita

Lisämateriaalina on pitkä dokumentti animaation tuotannosta. Englanniksi tekstitetty dokumentti seuraa ohjaaja Takahatan työtä ja sivuaa myös Ghibli-studion värikästä historiaa.

Teksti: 2014 Aleksi Salonen

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2014 Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalia.