Rahakkaan Focker-komediasarjan kolmas installaatio on vuosituhannen surullisimpia elokuvia.
Rahakkaan Focker-komediasarjan kolmas installaatio on vuosituhannen surullisimpia elokuvia. Yhä laajentunut tähtijoukko saattaa nauraa matkalla pankkiin, mutta väsynyt ja sekava komedian irvikuva jää häpeäpilkuksi mukana olleiden urille.
Nimestä voisi luulla, että Pienin painajainen perheessä sisältää lastenkasvattamisen komiikkaa. Valitettavasti kyse on yhä demansipoidun Greg Fockerin (Ben Stiller) ja appi-isän, entisen CIA-agentin Jack Byrnesin (Robert De Niro) taistosta perheenpään asemasta. Voisi puhua myös yhteisestä pakkomielteestä, muille suhde ei jätä tilaa.
Sydänvaivoista kärsivä Byrnes haluaa kouluttaa Fockerista seuraajan itselleen, muilta salassa. Asiat luisuvat tietenkin kohti epäjärjestystä, irrallisten sketsien kavalkadissa. Lapsille ruutuaikaa menossa on annettu joitakin minuutteja, hieman enemmän kuin lentäville eritteille. De Niron ja Stillerin innotonta kinailua lasten alkavasta koulupolusta ja Focker-nimestä johdettuja piloja – ks. godfocker – on korvaukseksi loputtomasti.
John Hamburgin ja Victoria Strousen käsikirjoitus on pahan alkupiste. Läpikulkevaksi vitsiksi kelpaa Jessica Alban henkilöimän myyntiedustajan nimi, Andi Garcia. Nimivitsin mitättömyys ei edes tee oikeutta useimpien repliikkien kiusalliselle velttoudelle, joiden kuuleminen lahjakkaiden näytteljöiden huulilta nostattaa tuskan hien otsalle.
Pienin painajainen on kuin elävä ruumis. Pysäytyskuvissa ja trailereissa se näyttää vaivoin olevan hengissä, mutta kankaalta paljastuu halpa imitaatio. Epäkuolleen katseen tyhjyydessä on karmivuutta, joka vaimentaa kaiken naurun. Sieluttomuus tiivistyy De Niron Byrnesissä.
Ajatus Taksikuskista komediassa lienee vielä 90-luvun lopulla vaikuttanut hauskalta. Terapian tarpeessa- ja Painajainen perheessä -vetojen jälkeen jäynä alkoi kulua puhki. Kolmannessa Painajaisessa De Niron laiska työskentely on haitaksi koko elokuvalle ja uhkaa jo uran mainetta.
Alban lisäksi uusina mukana ovat De Niron vanha yhteistyökumppani Harvey Keitel sekä Laura Dern. Owen Wilson toistaa vanhan playboy-roolinsa täysin tarinasta irrallisena, kuten lisäkomiikan toivossa epätoivoisesti mukaan ympätyt Hoffman ja Streisandkin. Huumoria American Pie -ohjaaja Paul Weitz ei galleriallaan saa aikaan, vain väliaikaista helpotusta Stillerin ja De Niron tuskaiselta manialta.
Ekstroissa muun muassa alkuperäistä parempi vaihtoehtoinen alku ja vaihtoehtoloppu, liuta poistettuja kohtauksia, gag-reel, haastatteluja pääosilta (10 min) sekä making of -kuvaus (15 min).
Teksti: © 2010 Aleksi Salonen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA