Pieniä valkoisia valheita

Ohjaus Guillaume Canet
Näyttelijät Marion Cotillard, Francois Cluzet, Benoit Magimel, Gilles Lellouche, Jean Dujardin, Valérie Bonneton, Anne Marivin
Maa Ranska
Pituus 154 min
Ikäraja 13 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4

DVD

Pieniä valkoisia valheita on rikkaiden ja itsekeskeisten kolmikymppisten sukupolvikuvaus, jossa pariisilaisystävysten keskustelut kertovat länsimaisten nuorten aikuisten elämänvalinnoista. Ohjaaja Guillaume Canet näyttää kykynsä tunnelmakuvaajana, mutta käsikirjoituksesta olisi saanut hioa pois muutaman tylsämielisen vitsin ja ainakin puoli tusinaa mahtipontisia amerikkalaisia rock-klassikoita.

Elokuva kertoo pariisilaisesta ystäväpiiristä, jollaiseen kuka tahansa toivoisi kuuluvansa. Ystävykset viettävät paljon aikaa yhdessä, suhtautuvat toisiinsa lämpimästi ja käyvät iltaisin kynttilöiden valossa pitkiä kiinnostavia keskusteluita. Kuitenkin, kun porukan koossapitävä voima Ludo (Jean Dujardin) joutuu kohtalokkaaseen onnettomuuteen, ei tämä joukkio enää vaikutakaan kovin toimivalta turvaverkolta.

Ystävykset ovat niin keskittyneitä omiin pieniin ja suuriin murheisiinsa, että päästäkseen jokavuotiselle rantalomalle porukan lompakon Maxin (François Cluzet) huvilalle, he jättävät koomassa makaavan ystävänsä yksin sairaalaan.

Suhteita kaihertavat pienet valheet ja kertomatta jääneet yksityiskohdat. Vincent (Benoît Magimel) ei ole kertonut vaimolleen, että on ihastunut Maxiin, ja Marie (Marion Cotillard) puhuu kyllä mielellään työstään etnologina, mutta varoo kaikkia muita aiheita. Kun pienet valkoiset valheet alkavat loman kuluessa paljastua yksi kerrallaan, alkaa ystäväpiiri rakoilla.

Elokuvan kuvaus ei ole kovin hienovaraista. Vastentahtoisessa selibaatissa elävän Isabellen (Pascale Arbillot) vaatekaappi kirjaimellisesti pursuilee suklaata, ja ”baby please talk to me” laulaa Franck (Maxim Nucci) nuotiolla, kun Marie ei osaa kertoa tunteistaan. Vähemmälläkin olisi tullut selväksi, mikä kummankin pariskunnan välejä hiertää.

Soundtrack taas muistuttaa pahimmillaan ruotsinlaivan trubaduurin soittolistaa. Tylsämielinen huumori ja mahtipontiset musiikkivalinnat eivät oikein sovi tyylilajiin. Tuntuu kuin Canet ei olisi osannut päättää, tehdäkö kepeä kesäelokuva vai vakavamielinen draama.

Tästä huolimatta Pieniä valkoisia valheita on tunnelmakuvauksen mestariteos. Elokuva houkuttelee katsojan ovelasti osaksi ystäväpiiriä, ja hahmojen kokemat tunteet välittyvät teatterin penkeille. Vaikka käsikirjoitus on paikoitellen tönkkö, on sen ansioksi laskettava, että laajan ystäväpiirin moniulotteiset ja osin risteilevät tarinat on saatu nivottua yhteen vaivatta seurattavaksi kokonaisuudeksi. Yhdessä tarinat muodostavat vauraiden länsimaisten kolmikymppisten sukupolvikuvauksen.

Ranskalaistähdet tekevät Marion Cotillard etunenässä hienoa työtä. Cotillardin hahmo on ehkä ärsyttävä, mutta lapsellisessa epävarmuudessaan toisaalta valloittava. Myös ystäväpiirin isähahmoa näyttelevä karhumainen Joël Dupuch vakuuttaa. Suurelta osin heidän ansiostaan ystävysten välisiä keskusteluja, välien selvittelyitä ja viininjuontia jaksaa katsella haltioituneena koko elokuvan kieltämättä pahasti venähtäneen keston ajan.

DVD: Atlantic Filmin julkaisussa ääniraitana Dolby Digital 5.1 ja kuvasuhteena 2.35:1 laajakuva. Ei lisämateriaalia.

Teksti © 2011 Tuija Pyhäranta