Kaksi vuotta sitten Universal Pictures pukkasi ulos ensimmäisen Muumion, joka tuotti enemmän kuin kukaan osasi etukäteen arvata. Kun koko maailman tuotto rupesi lähentelemään 400 miljoonaa dollaria, yhtiö antoi jo vihreää valoa Muumion paluulle. Asialle pistettiin sama mies kuin viimeksi, Stephen Sommers. Yllättävää kyllä yhtiö sai myös kaikki ensimmäisen osan näyttelijät mukaan jatko-osaan, mikä on nykyään aika harvinaista. Mukaan saatiin myös pari uutta persoonaa, jotka mahdollisesti näemme taas sarjan kolmannessa osassa “The Scorpion King“.

Juonellisesti Muumion paluu ei poikkea mitenkään ensimmäisestä osasta. Käsikirjoitus on vielä ensimmäistä osaa tyhjempi ja ontompi, ilmeisesti rakennettu ihan vain efektejä silmällä pitäen. Ideana on taas, että jotain varastetaan joltain, jokin jumala alkaa taas heräämään hiljalleen jossain ja lisää pahaa on luvassa ellei hyvikset tee asialla jotain, nopeasti.

Tällä kertaa joukko egyptologeja on keksinyt keinon saada maailman valta käsiinsä: he herättävät henkiin viime elokuvasta tutun muumion Ho-Tepin (mikä on suhteellisen helppoa sillä Ho-Tepin ikiaikainen rakastaja auttaa heitä), jonka jälkeen Ho-Tepin tehtävä on mennä taistelemaan Skorpioni-kuninkaan, siis jonkinlaisen puolijumalan kanssa ja tuhota hänet. Skorpioni-kuningas on haudattu jonnekin Egyptin autiomaahan ja löytääkseen hänen haudan Ho-Tepin on saatava käsiinsä muinainen rannekoru, joka on sattumoisin joutunut Alex O´Connelin (Freddie Boath) eli ensimmäisen elokuvan sankarin Rick O´Connelin (Brendan Fraser) pojan käsiin. Ei siis ole vaikea arvata, että taas on edessä taistelu hyvän ja pahan välillä, kun vanhasta muumio-elokuvasta tuttu porukka puolustaa jälleen maailman rauhaa.

Muumion paluun suurin ongelma on ehdottomasti se, että sitä ei tehty, koska elokuvan tekijät ajattelivat, että “tässä olisi lisää aineksia tehdä toinen mielenkiintoinen tarina” vaan se tehtiin koska ensimmäinen osa tuotti niin pirun hyvin. Ei ihan ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtuu Hollywoodissa, eikä myöskään viimeinen, mutta myös tämä elokuva katuu sen takia ettei sillä ole periaatteessa mitään virkaa: sama tarina kerrotaan uudestaan, suuremmalla budjetilla.

Käsikirjoitus on selkeästi kiireessä huitaistu, sillä siinä on lukuisia typeryyksiä ja ristiriitaisuuksia, ja monet elokuvaan tungetuista CGI-elementeistä ovat täysin turhia ja vailla merkitystä. Tämä on siis sitä ahneutta selkeimmillään. Kaiken kukkuraksi kalliit tehosteet saavat elokuvan näyttämään hetkittäin tietokonepeliltä eikä toiminta-elokuvalta, mikä herättää ärtymystä, tai ainakin pitäisi herättää.

Näyttelijöillä oli varmasti hauskaa elokuvaa tehtäessä, mutta hyvin vähän heille jää näyteltävää. Pääosaa elokuvassa esittää tietokone-efektit eivätkä ihmiset. Ainoa, joka elokuvasta nousee positiivisesti esille on John Hannah, jonka comic-relief toimii epäilemättä halutulla tavalla.

Vaikka Muumion paluu on turhamainen ja keskinkertaista huonompi elokuva kokonaisuutena, se tarjoaa varmasti alkuperäisen Muumion diggareille kaikkea mitä he haluavatkin. Varsinkin nuoremmat katsojat viihtyvät varmasti parituntisen seikkailurainan alusta loppuun. Elokuva ei todellakaan tule jäämään historiaan millään tasolla, mutta todennäköisesti se tarjoaa ihmisille juuri sitä mitä he haluavatkin nähdä: popcorn viihdettä kalleimmillaan. Siksi tuntuukin jotenkin typerältä arvostella tosissaan tällaista elokuvaa. Vähän kuin lasten elokuvaa olisi arvostelemassa.

teksti: © 2001 Antti Honkala