Kahdellä ohjaustyöllään – toisena apokalyptinen, yhteiskuntabarometrinen hulluuskuvaus Take Shelter – Michael Shannonin ansaitussa nousussa huipulle mukana ollut Jeff Nichols hyppää Mudissa Matthew McConaugheyn suihkuvirtaan.

Nyt 44-vuotias McConaughey on luonut nahkansa uudelleen Killer Joessa, Magic Mikessä, Berniessä ja nyt Mudissa, joista ensimmäisessä ja viimeisessä hän myös tulkitsee southern gothic –nimiroolia. Tulossa on pääosa HIV- ja lääketeollisuuskuvauksessa Dallas Buyers Club sekä rooli Martin Scorsesen hurjaksi huhutussa The Wolf of Wall Streetissä.

Liukas Etelän karisma ei koskaan aivan istunut suoraviivaisiin hurmurirooleihin. Sen sijaan McConaugheyn ominaislaatu kanavoituu täysin luontevasti itsevaltaisiin tai hämäräveikkoihin, hahmoihin jotka eivät pelaa yhteisillä säännöillä. Sellainen on myös Mud, lain etsimä romantikko, joka ui kahden nuorukaisen transformatiivisiin kesäpäiviin Mississippi-joen rannoilla.

Pojat Ellis (Tree of Lifessä ja nytkin erinomainen Tye Sheridan) ja Neckbone (Jacob Lofland) ovat keskellä omaa “rakennemuutostaan”, kun vanha kalastusyhteisö ei mahdu modernin vaatimuksiin.

Ellisin perhe rakoilee jännitteissä. Läheisellä saarella, poikien löytämässä, ylös puuhun juuttuneessa hylkyveneessä asuva Mud (McConaughey) tarjoaa idealisoidun roolimallin suoraselkäisestä oman onnen sepästä. Etsintäkuulutettu hakkailee vanhan heilan (Reese Witherspoon) perään. Hän tarvitsee poikein apua veneen ja elämänsä kunnostamiseksi. Ellis auttaa Mudia kuin fantasiaversiona itsestään.

Mud kuvaa isien, poikien ja miehen mallien maailmaa Etelä-Yhdysvaltain arvoympäristössä, jossa yhtäältä itseriittoisuus ja toisaalta uskollisuus läheisille ajavat mahdottomiin valintoihin. Tunnelmaa värittävät väistyvän elämäntavan haikeus ja jääräpäinen ylpeys. McConaugheystä tulee tämän kaiken ikoni.

Draama päättyy turhan perinteiseen ammuskeluun. Nicholsin Take Shelterin kaltainen monitulkintaisesti piiretty lopetus olisi entisestään merikelpoistanut Mudin myyttiseen vivahtavia mietelmiä vanhasta amerikkalaisesta pienyhteisöhengestä.

Nicholsin vakiokuvaaja Adam Stonen kamera vangitsee syvän etelän rämevesien valon klassisen kauniisiin, rauhallisiin laajakuvaotoksiin, jotka puhuvat lapsuusvuosien sielläolosta ja pienten ihmeiden mahdollisuudesta horisontissa. Laiskan käsivaran aikakautena mielen silmä lepää näissä kompositioltaan harkituissa, lännenelokuvan eeppisyyttä henkivissä kuvissa.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.35:1 -laajakuva ja DTS HD-MA 5.1 -ääniraita.

Lisämateriaali:.
● Ohjaajan kommenttiraita
● A Personal Tale (11min) – Jeff Nichols kertoo projektin taustoista
● The Arkansas Ensemble (7min) – lisätietoa näyttelijöistä
● Southern Authenticity (6min) – Nicholsin tavoitteesta luoda runo elokuvan seudusta
● The Snake Pit (1,5min) – lisää yhdestä elokuvan keskeisistä kohtauspaikoista

Teksti: 2013 Aleksi Salonen

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2013 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia.
Lue raportti »