Käsikirjoittaja Aaron Sorkinin (tunnetaan muun muassa TV-sarjoista The West Wing ja The Newsroom, sekä elokuvista The American President, The Social Network ja Moneyball. Keskimmäisestä hänet palkittiin parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarilla) sanotaan olevan erityisen etevä kirjoittamaan naishahmoja. Sorkinin naiset ovat fiksuja, itsenäisiä ja lahjakkaita – kuin miesten valtaamaan elokuva-alan kumarruksia naisia ja naiseutta kohtaan.

Tositarinaan perustuva Molly’s Game ei ole poikkeus – kun onnettomuus riisti Molly Bloomin (elokuvassa mahtava Jessica Chastain) uran olympiatason kumparelaskijana, Bloom loi vertaistaan hakevan uran pokerin korkeaoktaanisessa maailmassa, jota edes verenhimoiset mafiakytkökset ja kuuliainen FBI-tutkinta eivät kyenneet pysäyttämään.

Hengästyttävää tahtia varsinkin kaksi ensimmäistä näytöstä eteenpäin porhaltava elokuva rakentaa jännitystä puhtaasti Sorkinin dialogin kautta. Erityisesti Mollya esittävän Jessica Chastainin ja tämän vastahakoisena asianajajana esiintyvän Idris Elban verbaalinen sparraus on tuttua Sorkinia – näennäisen yksinkertainen kohtaus herää eloon purevan nokkelan ja moitteettomasti ajoitetun sanailun myötä.

Vaikka elokuva hyvin selkeästi onkin Aaron Sorkinin voimannäyte sekä yhtenä alan parhaista käsikirjoittajista, että myös ensikertalaisohjaajana, ei se yltäisi yhtä häkellyttävän korkeisiin sfääreihin ilman Jessica Chastainin panosta Mollyn roolissa. Vasta 2010-luvun alussa Hollywood-läpilyöntinsä tehnyt Chastain, nyt jo kahden Oscarin ehdokas, on Michelle Williamsin ja Amy Adamsin ohella vahvimpia tällä hetkellä työskenteleviä näyttelijättäriä.

Taipumattoman Mollyn roolissa Chastain on Sorkinin orgaanisen dialogin tavoin elokuvan aistit vangitseva kiintopiste. Jos käyt (poikkeuksellisen kovatasoisena) palkintokautena 2018 katsomassa vain yhden elokuvan, Molly’s Game on kaikessa vaatimattomuudessaan tähän mennessä parasta mitä ylihinnoitellulla elokuvalipulla on tarjota.

Teksti: 2018 Kreeta Korhola