Ghost Protocoll on aluksi kelvollista teknojännäriä, mutta olisiko liikaa vaadittu, ettei jokainen nykyaikainen kassamagneetti noudattaisi lopulta niin sanottua vähenevän tuoton lakia? Tavallista jäykemmän Tom Cruisen tähtäimissä on myös Samuli Edelmann, Suomi.

Brian De Palman intensiivisenä trillerinä aloittama Mission Impossible -sarja ottaa kiitettävän valtavirta-animaatiouran (Rottatouille, Ihmeperhe, Rautajätti) tehneen Brad Birdin ohjastamana toistaiseksi kepeimmät tanssiaskeleensa. Kurttuotsaisten jatko-osien jälkeen se on helppo ymmärtää.

Eritoten Simon Pegg koheltaa toimintakomedioiden tyylilajissa, syöden jo läsnäolollaan kovien panosten lastista. Ehkä oman höyhensarjalaisuutensa aistien käsikirjoituksen moottori on kliseinen arkkikonna (Michael Nyqvist), joka halua poistaa maailman viat reilulla ydintuholla. Tälle “huippuälykkäälle tukholmalaisprofessorille” ei vaivauduta rakentamaan persoonaa tai presenssiä.

Toiminnan ja teknologian viileä mukarealismi on M.I.-brändin vahvuuksia, josta epämääräisellä suuruudella pilattua juonta lukuunottamatta on nytkin merkkejä. Piilolinssinäyttö ja kolmiulotteista näkymää simuloiva teknokangas ovat elokuvan alun hauskoja, aidoista kehitysaskeleista inspiroituneita leluja, jotka muistuttavat ykkösosan lähes ikonisesta tuuletuskanavakohtauksesta.

Liian pitkän jännärin jatkuvat käänteet käyvät yhdentekeviksi viimeistään Burj Khalifaan rakennetun näyttävän toimintajakson loputtua. Sen, missä Samuli saa juosta skientologia karkuun. Toiminnan kuvauksessa kohkaus käy taas lankeemuksen edellä. Bird ei toimintaohjaamisen untuvikkona välty tutuilta virheiltä: ahtailta, heiluvilta rajauksilta ja yliampuvalta leikkaukselta.

Säntäilyä jarruttava tarinalanka päähenkilön ja tämän vaimon kohtalosta vastuussa olevan ex-kenttäagentin (Jeremy Renner) välillä on niin kiusallisen päälleliimattu, että puutteet tarinan motivoinnissa lienevät lopulta katsojan parhaaksi.

Tuottajan tuolillakin istuneen Cruisen neuroottinen maanisuus on tasoittunut. Pääosassa patsasteleekin nyt vain itserakkaalta vaikuttava tylsimys, jonka karismavajeelta edes raivokkaasti imarteleva kerronta ei pelasta.

Blu-ray: 1080p 2.40:1 -laajakuva ja DTS-HD MA 7.1 -ääniraita. Lisämateriaalina puolen tunnin taustadokumentti, kooste kahden kohtauksen kuvauksista ja poistettuja kohtauksia.

Teksti: © 2012 Aleksi Salonen