Iranilaisohjaaja Asghar Farhadin toinen mestariteos kolmen vuoden sisään ei kalpene edeltäjänsä rinnalla. Nader ja Simin: Ero ansaitsi Iranille maan ensimmäisen Oscar-patsaan parhaasta ulkomaisesta elokuvasta, ja nyt Menneisyys, joka voisi yhtä hyvin edustaa Ranskaa suurissa gaaloissa, saattaa tuoda Iraniin jo toisen ehdokkuuden – jopa voiton.

Farhadi avaa Menneisyyden hiljaisella, mutta mieleenpainuvalla otoksella: Marie (Bérénice Bejo) odottaa Pariisin lentokentän aulassa Teheranista palaavan Ahmadin (Ali Mosaffa) saapumista. Pian eroavan avioparin ensimmäinen keskustelu neljään vuoteen tapahtuu äänieristetyn lasiseinän läpi. Sen vähäeleiset, mutta paljon puhuvat maneerit pohjustavat tyynen myrskyn edellä.

Avioeron virallistamisen ohessa Ahmad kohtaa Marien uuden elämän ja tämän nuoremman rakastajan, Samirin (Tahar Rahim). Tarinan keskiössä ovat lapset, jotka ovat uusperheen asuinjärjestelyn uhreja. Lapsista vanhin, Lucie (Pauline Burlet), on eristänyt itsensä sekavasta kuviosta, Samirin vaimon maatessa sairaalavuoteessa.

Narratiivi rullaa taitavasti nykyhetkessä ilman takaumien suomaa, tuskaista rautalangasta vääntämistä. Paljastukset tapahtuvat vahvan dialogin kautta, hyvin rakennettujen henkilöhahmojen välillä. Etenkin hahmojen tasapainotus on mestarillista: jokaisella on omat motiivinsa teoilleen ja haavansa menneisyydestä. Katsojan sympatiat siirtyvät hahmosta toiseen silmänräpäyksessä.

Ahmad on menneisyyden ruumiillistuma. Hänen paluunsa aikaisempaan elämään avaa portit kaaokselle, jonka hän on poissaolollaan – ainakin osallisesti – aiheuttanut. Samirin kyvyttömyys toimia talon vahvana mieshahmona korostuu kohtauksessa, jossa Ahmad huomaamattaan ottaa ohjat käsiinsä, korjaamalla vaivattomasti keittiön vuotavan tiskialtaan.

Menneisyyden maltillinen kameratyöskentely ja pieniin tiloihin sijoittuvat kohtaamiset tekevät siitä helposti seurattavan, intiimin henkilödraaman. Farhadin kommentaari kohdistuu modernin avioliitto- ja perheinstituution epävakauteen. Talo täynnä lapsia on edelleen remontin alla, kun Marie on jo kolmannen avioliittonsa kintereillä. Samirin pojasta, Fouadista (loistava nuori Elyes Aguis), on tullut “ongelmalapsi”, joka purkaa aggressioitaan kerta toisensa jälkeen.

Ensiluokkaiset roolisuoritukset koko näyttelijäkaartilta ovat osaltaan ohjaajan perfektionismin luomus. Bejo, Mosaffa ja Rahim antavat monipuolisen taidokkaat näytöt, ja Burlet nousee Ranskan lupaavimpiin.

Menneisyys on vuoden parhaita elokuvia.

Teksti: 2013 Jussi Toivola