Herbert ”Burt” James Munro ajoi vuonna 1967 Bonnevillen suola-aavikkolla virittämällään Indian –merkkisellä moottoripyörällä nopeusennätyksen, joka tänä päivänä on edelleen luokkansa ennätys. Uusiseelantilainen Burt Munro oli omatoiminen moottoriurheilija, joka vuosikymmeniä suunnitteli ja koeajoi merenrannalla virittämäänsä moottoripyöräänsä tavoitteenaan ajaa nopeammin kuin kukaan toinen.

Ohjaaja Roger Donaldsonin (Kolmetoista päivää) ja brittinäyttelijä Sir Anthony Hopkinsin tähdittämä Maailman nopein intiaani (The World’s Fastest Indian, 2005 Uusi-Seelanti, Yhdysvallat) on aurinkoinen, feelgood-elokuvaksi luonnehdittu elämäkertaelokuva ennätysmies Burt Munrosta. Intohimollensa täysin omistautunut, pikkukaupungin oma kummajainen rakentaa vuosikymmeniä vanhaa moottoripyöräänsä rähjäisessä varastossa ja panttaa koko omaisuutensa matkatakseen Uudesta-Seelannista Nevadaan. Matkalle mahtuu monenlaista vastaantulijaa ja matkakumppania. Suuri Amerikka näyttää aluksi selkänsä Munrolle, mutta loppujen lopuksi vanhuksen hymy ja vilpittömyys avaavat tien ystävyyteen.

Maailman nopein intiaani on Anthony Hopkinsin lähes kokonaisuudessaan harteillaan kantama elokuva. Tarina seuraa Hopkinsin matkassa sivuhahmojen vilistessä ohitse. Jossain vaiheessa jopa tuntuu, että tarinaan on haluttu upottaa mahdollisimman monta Munron kohtaamaa ihmistä. Vuoden vaihteessa 69 vuotta täyttänyt Hopkins loistaa osassaan ja hoitaa esiintymisen niin hyvin mitä veteraaninäyttelijältä sopii odottaakin. Näytteleminen on vähäeleistä mutta ilmaisultaan upean eheää.

Elokuvaa voisi suositella sadepäivän piristeeksi kaikille road movien ja elämäkertaelokuvien ystäville. Mistään suuresta draamasta ei ole kysymys, mutta tokkopa elokuva kovin monta katsojaa saa pettymään.

teksti: © 2007 Raimo Miettinen