Bill Murray oli ehkä vahvin miespääosa Oscar -ehdokas julkaisuvuonna, mutta toisin kävi. Sean Penn nappasi pystin kovia kokeneen isän roolistaan Mystic River -elokuvasta. Nähtyäni molemmat elokuvat, omasta mielestäni pysti olisi saanut mennä Murraylle. Pennin näytteleminen oli hyvää, mutta sitä on nähty ennenkin ja se ei kuitenkaan yltänyt Bill Murrayn suorituksen tasolle. Murray antoi samalla niin ilmeettömän ja niin vivahteikkaan suorituksen että sellaista näkee harvoin. Kuitenkaan tyhjin käsin elokuva ei gaalasta lähtenyt, sillä Coppola pokkasi itselleen Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta, yhden harvoista palkinnoista, jota ei jaettu Kuninkaan paluulle.

Elokuvan tarina sijoittuu Tokioon ja sen kauniisti kuvattuihin maisemiin. Suurkaupunki Tokio tuo yhteen kaksi amerikkalaista ihmistä, jotka ovat molemmat enemmän tai vähemmän eksyksissä. Bob Harris (Murray, Päiväni murmelina, Haamujengi) on keski-iän kriisiä poteva näyttelijä, joka on tullut Tokioon kuvaamaan viski mainosta. Charlotte (Johansson, Mies joka ei ollut siellä) taas on valokuvaaja-aviomiehensä (Ribisi, Boiler Room) mukana liikematkalla ja miehen ollessa päivisin töissä hänellä jää aikaa harhaluun.

Lance Acord on kuvannut Tokiosta satumaisen kaupungin johon elokuvan jälkeen haluaisi mielellään yksi jos toinenkin mennä eksymään. Acord on myös tyylillisesti hyvä kuvaaja, vaikka lopputulokseen on varmasti myös vaikuttanut Sofia Coppolan valinnat ohjaajana. Murrayta on kuvattu enemmän tyylitellyillä rajauksilla, jotka korostavat hänen elämässään olevaa tasapainoa, vaikka hän onkin henkisesti eksyksissä. Johanssonia taas on kuvattu enemmän käsivaralta, joka korostaa nuoruuden epävarmuutta ja hänen elämäntilanteensa horjuvuutta. Vaikka Coppolalla onkin ollut varmasti enemmän osaa näihin tyyliseikkoihin, niin Acord on silti yksi luova voima lisää elokuvassa.

Elokuvan loppu on hienostunut ja kursailematon. Se on samalla realistinen ja satumainen. Minun kohdallani kyseinen loppu sai erilaisen tunnepohjan, koska katsoin sen elämäntilanteessa, jolla oli yhtymäkohtia elokuvan tunnelmaan ja teemaan. Lopusta on vaikea kirjoittaa/selittää varsinaisesti kertomatta sitä. Olen kuitenkin päättänyt jättää kyseisen lopun kaikille koettavaksi elokuvan yhteyteen.

teksti: © 2004 Otto Kylmälä