Pikku-Nikke on jo pienistä pojasta asti ollut poikkeuksellinen Helvetin kartanoon. Hyväntahtoinen nassikka ei ole kiusannut tai elänyt aivan liekkimaan tavoilla. Kun isoveljet suuttuvat isän päätöksestä jatkaa Helvetin isäntänä, Herra 666:na seuraavat 10 000 vuotta, lähtevät he maan päälle tekemään aluksi New Yorkista maanpäällisen helvetin. Samalla sulkeutuu Helvetin portti, eikä uusia syntisiä sieluja tipu enää manalaan. Isukin oma syntinen sydän ei kestä tällaista sieluttomuutta ja alkaa näin rapistua kirjaimellisesti ja Pikku-Niken on pakko lähteä maan päälle estämään isoveljien teot.

Nimekkäillä komedian taitureilla kuin Adam Sandlerilla (The Wedding Singer – Häälaulaja) ja Rhys Ifansilla (Notting Hill) tarjoiltu elokuva on tulisesta ilmapiiristä riippumatta lattea ja hidastempoinen komediapala. Sandler ei ole ollut Little Nicky -kyhäelmää ennenkään suosikkini, joten nyt suu mutrulla lauotut vitsit tuntuvat jopa vielä enemmän teennäisiltä ja tylsiltä.

Edes Harvey Keitel, Nickyn isukkina, ei innosta, jos sitten saa taas syttymään satunnaiset harvey -fanit. Yllättäen Keiteliä on kehuttu Little Nickyn roolista Saatanana, joka ei vastaa henkilökohtaista kuvaani Manalan herrasta niin ulkoisesti kuin sisäisestikään. Kun Keitel ei nappaa, varastaa shown myös häneltä Rhys Ifans, jonka brittiveri sykkii clam rock-kuteiden alla hurmiollisesti maailman valloituksen aikana.

Ohjaaja Steven Brill hyödyntää elokuvassaan enemmän “teknisiä ihanuuksia” kuin rakenteellisesti kestävän juonen pystyttämistä. Elokuvan juoni on erikoisesti hajanainen, satunnaiset sivuosat varastavat shown ja toiset sivuosat menettävät merkityksensä efektien jyllätessä. Patricia Arquette (Bringing Out the Dead) hentona new yorkilaisena ja Nickyn ensirakkautena ei onnistu roolissaan, josta saamme kiittää myös ohjaaja Steven Brillin mitätöntä paneutumista hahmojen hiomiseen, ja ylipäätään niiden rakentamiseen. Sandlerin ja Arquetten hahmojen välinen romanssin merkitys elokuvassa on yhtä paljon kuin miljoona dollaria Steven Spielbergille.

teksti: © 2001 Raimo Miettinen