Likainen pommi on Elias Koskimiehen ensimmäinen kokopitkä elokuva. Koomikot Jukka Puotila ja Jussi Vatanen etunenässä tekevät viimeisteltyä työtä, mutta lopulta lupaava komedian kaatuu Koskimiehen heppoiseen tarinaan.

Alun kohtauksissa ja henkilöiden esittelyssä on sama nokkela ote kuin taannoisessa Koskimiehen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa ajankohtaissatiiri Presidentin kansliassa. Rytmi on kohdillaan ja kovalla tahdilla temmotut törkeydet naurattavat. Henkilöhahmot ovat niin sietämättömän ärsyttäviä, ettei heistä yhdellekään toivo mitään hyvää

Valitettavasti elokuva ei lunasta alun herkullisen asetelman antamia lupauksia. Tarina ei lähde käyntiin, hahmot pysyvät yhtä epämiellyttävinä ja onnettomina loppuun saakka, ja alun nokkela vitsailu kääntyy itsetarkoitukselliseksi shokeeraamiseksi pedofilian kaltaisilla teemoilla.

Mirccu (Malla Malmivaara) on vaikeuksissa levy-yhtiön pr-koordinaattorina yrittäessään täyttää esimiehensä villeimmätkin toiveet. Mircun sadistinen ja narsistinen pomo Martin Bakka (Jukka Puotila) on niin ikään pulassa yrittäessään vastata konsernijohdon mielipuolisiin vaatimuksiin. Niin Mircun kuin Martininkin viimeinen toivo on ”Likaisen pommin” koodinimellä kulkeva pississensaatio PD (Iida Lampela). PD:n vanhemmat ovat sinetöineet jälkikasvunsa kohtalon sopimuksella levy-yhtiön kanssa tämän vielä odottaessa syntymäänsä, mutta 15-vuotiaana teinitähti ei olekaan kovin yhteistyöhaluinen.

Parodiodessaan nykytyöelämää Likainen pommi on parhaimmillaan. Levy-yhtiön työntekijät toistelevat toimiston sohvalla kasvumantroja, ja hahmojen puheessa vilahtelevat innovaatiot ja luovat johtajat. Tunnelma on pinnan kiillon ja keveyden alla uhkaava ja armoton.

Lopulta Likainen pommi kaatuu kuitenkin tarinan heppoisuuteen tai puutteeseen. Henkilöt eivät kehity elokuvan kuluessa mihinkään, ja loppuratkaisu on useimmille äidinkielenopettajille tuttu oppilaidensa kouluaineista. Kas kun päähenkilöt eivät herää unesta.

Näyttelijät, Malla Malmivaara, Jukka Puotila ja Jussi Vatanen etunenässä, tekevät Likaisessa pommissa tarkkaa työtä, mutta kovin paljon syvyyttä hekään eivät ole yksiulotteisiin hahmoihin saaneet mahtumaan.

Likainen pommi opettaa, että kyllä kokopitkä elokuva taitaa sittenkin tarvita edes yhden miellyttävän hahmon.

Teksti © 2011 Tuija Pyhäranta

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2011 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia.
Lue raportti »