Ilkka Vanteen ohjaus Lakeuden kutsu (2000 Suomi) ilmestyi ensimmäisenä kotimaisena teattereihin tällä vuosituhannella. Elokuvan tarina sijoittuu kuitenkin kesään, vaikka ensi-ilta tapahtuikin keskitalvella, jolloin myös suurin osa muista kotimaisista elokuvista tuodaan ensi-iltaan.

Elokuvan erinäiset osaset muodostavat suuren suomalaisen elokuvan merkin, jossa juonena voi olla kuuluisen kirjailijan romaani, merkittäviä näyttelijöitä ja elokuva on suunnattu tasaisesti jokaisen ikäiselle. Lakeuden kutsusta puuttuu se suomalaisen menestyselokuvan ehkä kirkkain kiintopiste eli sota. Lähes jokainen sotaelokuva on saanut Suomessa kunniaa, kunhan se on vain ollut Suomen sodista kertova.

Lakeuden kutsu perustuu Antti Tuurin samannimiseen romaaniin. Tuurin on sen verran menestyvä kirjailija Suomessa, että hän pystyy elättämään itsensä pelkällä kirjoittamisella, joten ei ole ihmekään vaikka elokuva onkin saanut yleisöä teattereihin. Mainittakoon vielä, että Lakeuden kutsu on (ehkä) pelastanut suomalaisen elokuvan menestystarinan notkahduksen, sillä ainakaan vielä ei ole ilmaantunut laskusuhdannetta.

Lakeuden kutsu jatkaa siitä mihin Tuurin Pohjanmaa-sarja on jäänyt. Ameriikan Raitti (1990) oli viimeisin kirja, josta myös tehtiin elokuva, jossa seurattiin Hakalan suvun vaiheita. Lakeuden kutsu päättää suvun tarinan ja päähenkilö, Erkki Hakalan (tässä elokuvassa häntä esittää Kari Väänänen) tarinan. 1985 valmistunut Pohjanmaa -elokuva oli menestys ja sen jälkeen valmistunut Ameriikan Raitti sai hiukan laimeamman vastaanoton, mutta Lakeuden kutsu korjaa potin takaisin. Ja vaikka elokuva onkin tavallinen ja eikä se tee suuria muutoksia kaavamaisuuteen on se silti katsottavaa kotimaistalaatua.

Erkki Hakala (Kari Väänänen) lähti 1990-luvun alussa verovelkoja pakoon Amerikkaan asti, jossa mies vietti aikaansa lähes kymmenen vuotta, kunnes palasi takaisin kotimaahansa. Taisto Matsompin (Martti Suosalo) kanssa miehen palasivat takaisin Pohjanmaalle ja Kauhavan kaupunkiin. Elokuva seuraa yhden päivän ajan mitä Erkki saa aikaan sukulaisten kanssa ja vaimonsa Kaisun (Mari Rantasila). Lisäksi mies ostaa metallialantehtaan naapurikunnasta ja talon, jonne yrittää saada vaimoaan asumaan. Vaikka Erkki onkin asunut Yhdysvalloissa vuosia ei ole miehen avuttomuus naisia kohtaan hävinnyt. Hän joutuu miettimään kaikkea, jotta saisi vaimonsa leppymään. Lisäksi vaimolla on nyt erään kauhavalaisen kanssa poika. Jalasjärveläiset keplottelijat, Partasen veljekset myyvät tehtaansa Erkille ja Taistolle, mutta miehet yrittävät huijata viimeiseen asti itselleen rahaa ennen kaupantekoa. Tästä seuraa hurja takaa-ajo pikkukaupungin lakeuksien läpi kohti tehdasta.

Ilkka Vanne on tehnyt varmaa laatua, jonka perustuksia ei helposti kaadeta. Vaikka elokuva seisookin tukevasti maassa, voi tuntua jossain vaiheessa siltä, että se on liiankin tavallinen. Elokuvaan on saatu (pakollinen) takaa-ajo kohtaus, joka ei suuremmin hätkähdytä suomalaisen tason tiedettäessä. Antti Tuurin romaanista jääneet repliikit ovat suola elokuvalle. Tuurin vihjaileva ja hiukan jopa vittuileva tyyli hoitaa ihmisten välisiä keskusteluja on nokkelaa ja ivailevaa. Katsojan huomio voikin kiinnittyä juuri näyttelijöiden repliikeihin enemmänkin mitä Pohjanmaan lakeuksien tasaisuuteen.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen