Aleksi Mäkelän ohjaama draamatrilleri kuvaa taantuman vaikutusta yksittäisen ihmisen unelmiin. Tärkeän aiheen käsittely hukkuu osin turhan osoittelevuuden ja teknisten kokeilujen alle.

Sami Luoto (Samuli Edelmann) on nelikymppinen perheenisä ja yritteliäs grynderi. Hän omistaa pientalojen rakentamiseen ja myyntiin erikoistuneen yrityksen. Sami haaveilee rakentavansa perheelleen hulppean omakotitalon, mutta talouden taantuman vuoksi asuntojen kysyntä on heikkoa ja Samin yritys konkurssikypsä.

Sami yrittää pitää luhistuvaa julkisivua pystyssä mahdollisimman pitkään, mutta niskassa olevat velkojat ja palkkaansa vaativat työntekijät ajavat hänet kiihtyvään syöksykierteeseen.

Marko Leinon vuoden 2010 samannimiseen romaaniin perustuva Kotirauha on tragikoominen tarina, joka yhdistelee yhteiskunnallisia ulottuvuuksia henkilökohtaiseen draamaan. Elokuva kuvaa taantuman käynnistämää perhosefektia ja kysyy, saako kertaalleen pahasti mokannut ihminen yrittää vielä uudelleen.

Kotirauha on paikoin vaikeaselkoinen. Tämä korostuu lopussa, jossa tarinan langanpäät sidotaan yhteen. Hetkellisesti aikaansaatu hienovarainen symboliikka kuihtuu kokoon, kun katsojalle selvitetään kaiken tarkoitus moukarilla murjoen.

Samuli Edelmann on mainio pääroolissa hyvää tarkoittavana ja perhettään rakastavana miehenä, joka onnistuu tuhoamaan kaiken turhamaisuuden tähden. Päähenkilön tuska on käsinkosketeltavaa. Katariina Kaitue on oiva Samin tiukkana vaimona, niin myös Santeri Kinnunen Samin velmuna poliisiveljenä ja Aake Kalliala veljesten menestyneenä isänä.

Kotirauha on lähes nappisuoritus, jonka vaikuttavuutta heikentävät ohjaajansa maneerit: kuvallinen kikkailu sisällön kustannuksella ja teemojen liiallinen selittäminen. Kokonaisuuden hahmottamista haittaa läpi elokuvan käytetty epäselvä takaumarakenne.

Teksti: © 2011 Niilo Korhonen