Bela Lugosin ja Boris Karloffin ensimmäisen yhteisen elokuvan, Edgar G. Ulmerin ohjaaman Mustan kissan (1934) saama vastaanotto oli sen verran hyvä, että Universal päätti liittää nämä kauhuikoninsa yhteen uudemmankin kerran. Myös uuden yhteistyön kohdalla aihe otettiin Edgar Allan Poelta, mutta melkeinpä siihen yhtäläisyydet kirjailijan tekstiin jäävätkin. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä vuonna 1935 valmistunut Korppi on kaikesta huolimatta omilla jaloillaan seisova, pienimuotoinen ja näppärä kauhuelokuva.

Lugosi esittää kuuluisaa kirurgia, tohtori Richard Vollinia, joka pystyy tekemään leikkauspöydällä mitä tahansa. Kun tuomari Thatcherin tytär joutuu auto-onnettomuuteen, pelastaa Vollin hänen henkensä. Vollinilla ei ole kuitenkaan intoa käyttää taitojaan hyviin asioihin, vaan tällä Poe-fanaatikolla on varsin sadistiset aikeet suunnitteilla. Niissä häntä saa auttaa vaarallinen rikollinen (Karloff), jonka tehtävänä on kaapata tuomari Thatcherin tytär.

Vaikka Poen kuuluisaa runoa siteerataankin elokuvan alussa varsin tiuhaan, on Korppi kaikesta huolimatta varsin perinteinen kertomus mielenvikaisesta tohtorista, joka valitsee lopulta pimeän puolen palveltavakseen. Se miksi tohtori toimii tällä tavalla jää perustelematta – kuten moni muukin asia – mutta moinen ei kuitenkaan tässä tapauksessa haittaa, sillä tärkeintä on tarinan kokonaistoimivuus ja tunnelma, jossa ei ole valittamista. Tohtori Vollinin kellariinsa rakentama kidutuskammio kaikkine mahdollisine Poen tarinoista tuttuine välineistöineen on mielenkiintoinen ja kekseliäs idea.

Kuten arvata saattaa, tämänkin elokuvan suurin teho lepää nimekkäiden pääosanesittäjiensä harteilla. Lugosi on loistava vinksahtaneena tohtori Vollinina, jossa on pirullisuutta vaikka muille jakaa. Karloff puolestaan saa yllättävän paljon eloa paperinohueen hahmoonsa, mutta ei yllä kuitenkaan Lugosin tasolle – toisaalta hänen hahmonsa on huomattavasti epäkiinnostavampi. Sivuosan esittäjien tehtävänä on täyttää tarinan puuttuvat palaset ja siinä he onnistuvat kelvollisesti joskaan eivät mieleen jäävästi.

Kaksi kelpo elokuvaa vuoden sisään antoivat olettaa, että Universal tarjoaisi tätä herkkua runsaasti tulevaisuudessakin. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä vaikka Lugosin ja Karloffin seuraava yhteistyö valmistuikin jo seuraavana vuonna, niin kokonaisuutena kaksikkoa nähtiin valitettavan harvoin yhdessä – ehkäpä Universal laski, että erillään tähdillä olisi enemmän imua lippuluukuilla? Joka tapauksessa Louis Friedlanderin ohjaama Korppi lukeutuu parivaljakon yhteisten töiden parhaimmistoon ja se kiinnostanee jokaista Universalin kauhuelokuvien ystävää.

Teksti: © 2009 Kari Glödstaf