Aikalaiskertomuksiin vapaasti perustuva musiikkielokuva kuvaa Neuvostoliiton vähän tunnettuja rock-piirejä 80-luvun alun Leningradissa. Päähenkilöitä ovat paikallista kulttimainetta nauttinut Mike Naumenko, tämän vaimo ja lapsen äiti Natalia Naumenko ja nuori tulokas Viktor Tsoi, joiden pieni kolmiodraama ei dominoi elokuvaa, mutta antaa sille punaista lankaa.

Juonellisuutta enemmän Kesää kiinostaa haikailu kumman, kadonneen hetken perään. Kamera kelluu usein hieman uneneomaisesti tapahtumien ympärillä, eniten ehkä Oliver Assayasista muistuttaen, ja kerronta muljahtelee vaivattomasti tilanteesta toiseen.

Vahvan narratiivin sijaan vetonauloja ovat rock-numerot: sekä laadukkaat neuvostorockin alkuperäisteokset Kinolta ja Zooparkilta että vitsikkäästi uudelleentulkitut aikakauden kansainväliset hitit, kuten Talkin Headsin Psycho Killer ja Iggy Popin The Passenger.

Uustulkinnoissa rikotaan neljättä seinää ja realismia. Mustavalkokuvaa tehostavat kuvan päälle piirretyt sarjakuvamaiset tehosteet.

Miken, Natalian ja Viktorin elämää ei seurata vereslihalla vaan käänteitä sävyttää lempeän nostalgian hyväksyvä toteavuus. Sekä Naumenko että Tsoi kuolivat ennenaikaisesti 90-luvun alussa, mutta elokuva keskittyy sympaattisen paikallismenestyksen vuosiin.

Teksti: 2018 Aleksi Salonen

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2018 Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalia.