Richard Gerellä on takanaan pari vuotta keskinkertaisia elokuvia. Keinottelua vaikuttaa aluksi jatkumolta viimeaikojen suorituksiin, mutta totuus on jotain aivan muuta. Vielä kun pitkän elokuvan ensikertalainen, Nicholas Jarecki, on käsikirjoittanut ohjaamansa tarinan harvinaisen taitavasti, on tulos kerrassaan upea.

Robert Miller (Richard Gere) esiintyy Forbesin kannessa, ajelee Maybachilla ja lentää palavereihin yksityisjetillään. Raha ei ole loppumassa tulevaisuudessakaan, kun hän aloittaa liikeneuvottelut yrityksensä myynnistä. Esteeksi kaupoille tulee vain auto-onnettomuus, jossa Miller vahingossa aiheuttaa rakastajattarensa kuoleman ja joutuu salailemaan tekoaan virkavallalta ja perheeltään.

Elokuvan englanninkielinen nimi viittaa tilanteeseen, jossa on mahdollista saada voittoa ilman riskiä. Keinottelua on täynnä osuvaa ironiaa, joka uppoaa myös ei-miljardööreille, ja on hämmästyttävää, kuinka helposti rikkaan miehen arkeen samaistuu – ohjaajan ote ei ole pröystäilevä.

Gere on yksinäisessä pääosassa kovin uskottava hahmo. Jarecki on selvästi käsikirjoittanut tarinan yhden henkilön ympärille, aivan kuten Millerin elämä pyörii vain yhden asian ympärillä. Rahalla on häneen niin suuri valta, ettei hän malta olla antamatta menestymisvinkkejä edes rakastajattarelleen kesken kuhertelun.

Millerin vaimona nähtävän Susan Sarandonin Ellen jää monen muun henkilön tapaan sivuhahmoksi, mutta silti hän loistaa hetkinä, jotka hänelle sallitaan. Geren ohella toiseen pääosaan nousee nuorimies Jimmy (Nate Parker), joka tahtomattaan vedetään mukaan salailuun. Hänen hahmonsa kasvaa hitaimmin, mutta silti lähes Millerin veroisesti.

Tim Rothin esittämä röhnöttävä rikostutkija on maneereineen epäsopivan piirrosmainen ja hahmokaartin heikointa antia. Yksi mies ei onneksi venettä kaada ja hienojen roolisuoritusten ohella Keinottelua tarjoaa paljon pieniä yksityiskohtia, jotka vahvistavat mielikuvaa, että tällä tavalla riittävän rikas ihminen saattaisi todella toimia peittääkseen rikoksensa jäljet.

Gere ikääntyy karismaattisesti, ja hän uskaltaa ottaa vastaan itseironisia rooleja. Parasta ovatkin Millerin hermostumiset, joissa virtsan nousee hahmon päähän vauhdilla. Harva ohjaaja käsittelee arvokkaan statuksen omaavia henkilöitä näin osuvasti – tai ainakin mattimeikäläiselle osuvan tuntuisesti. Rikkaat eivät kellonajoista puhu ja jopa lahjomaton tuomari myöntää, että rahakkaat painivat omassa sarjassaan.

Teksti: 2012 Marko Pekkanen