Kömpelö juonikuvio ei pistä tikkua ristiin auttaakseen karismaköyhää duunarikolmikkoa.
Kovin montaa millilitraa illan kolmannesta oluesta ei tuttujen tai tuntemattomien työikäisten tarvitse hörppiä, että joku alkaa höpistä ihmiskunnan sylkykupeista eli pomoista. Diktaattoreiksi, selkänahan höylääjiksi ja ties miksi kehuttavat firmojen pikkukipparit eivät ole elokuvillekaan tuntematon käsite, mutta harvoin he ovat niin kriittisessä roolissa kuin Seth Gordonin ohjaamassa Kaameat pomot -elokuvassa.
Psykopaatin (Kevin Spacey), egomaanisen täystuhon (Colin Farrell) ja seksuaalisen ahdistelun maisterin (Jennifer Aniston) armoille paiskattu pääosatrio (Jason Bateman, Charlie Day, Jason Sudeikis) on kahdella merkittävällä tavalla vastuussa härskin komedian tuhosta. Käsikirjoituskomitean heille naputtelema pomojen poistosuunnitelma on naurettavuudessaan ja sisällöllisessä laiskuudessaan väärällä tapaa huvittava. Kömpelö juonikuvio ei pistä tikkua ristiin auttaakseen karismaköyhää duunarikolmikkoa.
Hollywood-komedioita vaivaa lievän epidemian tavoin sivuhenkilöiden kiro. Nämä kohtausten varastajat ovat yksinkertaisesti mielenkiintoisempia ja mikä hankalinta, hauskempia, kuin ruudulla pääasiassa tepastelevat kaverit. Viime vuosina esimerkiksi hippikouluttaja elokuvasta Miehet jotka tuijottavat vuohia ja Zach and Miri Make a Pornon homopari vastasivat elokuvien muistettavimmista hetkistä. Kaameiden pomojen nimikkohenkilöt vievät alaisiaan kuin tsunami bungalowia.
Statistin roolia näyttelevän, temaattisesti täysin tyhjän tarinantapaisen ohessa nähdään muutamia aidosti hauskoja sananvaihtoja. Valtaosa näistä sijoittuu leffan alkupuolelle, jolloin varsinaiset päähenkilöt vielä venyttelevät jäseniään. Vaikka nöyryytykset koetaan apupoikien vinkkelistä, ovat ilkeät pamputtajat aktiivinen ja ennen muuta hymyä huuleen liimaava osapuoli.
Kaameiden pomojen läpänheitto ja yleinen tunnelma ovat jonkin verran sukua Hangover-ryminöille. Rytmitys on löysempi, eikä tapahtumapaikkaa vaihdeta kuin niitä kuuluisia sukkia. Huumori ei samalla tavalla perustu jatkuvaan kiireeseen ja kohkaamiseen, vaan enemmän yksittäisiin sketseihin. Kerrontaa vaivaa staattisuus ja syklisyys, jotka ilmenevät kohtausten liejumaisena lojumisena ja samojen tilanteiden toistamisena.
Ajoittain aidosti lystikkäiden käskyttäjien naamakertoimilla markkinoitu Kaameat pomot on elokuvana täysin mannekiiniensa varassa. Kohtuullisen vaivattomasti, mutta sisällöllisesti väsyneesti loppuunsa etenevä tilannekomedia saa taalapinojen velvoittamana jatkoa, mutta lisärakennusta valetaan kovin huteralle perustukselle.
Teksti: © 2012 Jouko Luhtala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA