Cannesin 2010 tuomaristopalkinnon saanut draama seuraa trappistimunkki-yhdyskuntaa Algeriassa.
Cannesin tuomaristopalkinnon saanut hengellinen draama kuvaa trappistimunkkiyhdyskuntaa Algeriassa, islamistiterrorin uhan alaisena. Aiheet ovat kiehtovia ja yleismaailmallisia: pasifismi, rakkaus, kuolevaisuus, väkivalta.
Pienen uskonnollisen yhteisön elo algerialaiskylässä on pragmatismin hallitsemaa. Luostari tarjoaa köyhälle yhteisölle lääkärin palveluksia ja arkielämän tukea. Munkeille luostarielämä on luonteenomaista: vaatimatonta omavaraisuutta ja päivää rytmittäviä rituaaleja. Käännytystyötä ei harjoiteta.
Tosipohjaiselle kertomukselle jännitteen luo radikaalin islamistisen ryhmittymän alueen länsimaisia kohtaan harjoittaman väkivallan uhka. Luostarin johtaja (Lambert Wilson) ei halua korruptoituneen hallituksen aseellista tukea, mutta kieltäytyy myös pyynnöistä evakuoida luostarin henkilökunta maasta. Kaikki luostarin noin kymmenestä munkista eivät ole samaa mieltä. Kysymys kuuluu: lähteäkö vai jäädä?
Xavier Beauvois’n vähäeleinen ja mainiosti nimetty Jumalista ja ihmisistä on vivahteikas ja karkaa vangitsevaa yleismääritelmää. Alussa annetaan näkymä kristinuskon ja islamin maltillisesta yhteiselosta. Tämä ajankohtainen teema lienee paljolti vastuussa kotimaisista mijoonayleisöistä. Tärkein lähestymiskulma on kuitenkin epäpoliittinen.
Keskeisimmin tutkitaan uskonnollisen ajattelun parasta puolta, altruismia. Uskottavaksi kuvan tekevät johtajan ja luostarin muiden jäsenten näkemyserot oikein toimimisesta. Wilson, lääkäri Michael Lonsdale ja pienempien sivuosien näyttelijät henkilöivät hahmonsa loistavan inhimillisesti. Heidän elokuvaelämänsä käytännöstä piirtyy vaikuttava kuva ideaalien voimasta ohjata ihmiskäyttäytymistä.
Olennaisesti, sisältö ja muoto kohtaavat. Caroline Champetierin yksinkertaisen koskettavat ja upeasti valaistut kuvat sekä dramatisoinnin keveys ovat oikea pari vakaville teemoille. Näin vältetään aiheen helposti tarjoama sentimentalismi. Ensimmäisen ja viimeisen otoksen välille luodaan linkki. Munkkien valta omasta kuolemastaan yhdistyy runollisesti tuonpuoleisen tuntemattomuuden kanssa.
Musiikki on harvaa ja diegeettistä. Kauniissa loppukohtauksessa munkkien viimeinen ehtoollinen etenee Tšaikovskin Joutsenlammen soidessa kasetilta. Elokuvalliseksi tehokeinoksi säästetty musiikki, luostarielämän äärimmäinen luksus; rakkaiden, suurissa kasvokuvissa nähtyjen veljien seura ja viini kontrastoitutuvat sydäntäsärkevästi kuoleman ja sen lopullisuuden kanssa.
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA