AJ Annilan (Sauna) ohjaama Jadesoturi on mielenkiintoinen suomalainen elokuva. Vaikka teemana Elias Lönrottin Kalevala on sopivaa jatkoa viime vuosien kansallisaiheisille elokuville (Sibelius, Aleksis Kiven elämä), on Annilan teos ehdottomasti outolintu. Jadesoturi yhdistää kaksi tarinaa: tämänpäivän suomalaisen pelkistetyn jopa kaurismäkeläisen vaatimattoman kuvauksen kiinalaiseen miekkataistelu-melodraamaan. Jälkimmäistä kutsutaan wuxiaksi. Lopputuloksena nähdään harvinaisen komeaa elokuvaa Suomen mittapuulla.

Annila rakentaa rakkaudesta kertovan elokuvan tapahtumat kahdelle ajanjaksolle nykypäivään ja muinaiseen Kiinaan. Ykkösroolissa nähdään Tommi Erosen (Bad Luck Love) esittämä seppä Ilmarisen poika, joka taistelee ansaitakseen menetetyn rakkauden. Tarina vuorottelee ajallisesti lopulta yhdistäen tarinoiden säikeet yhdeksi elämää suuremmaksi melodraamaksi. Naispääosissa nähdään tämänpäivän ellinä Krista Kosonen ja eilisen teerenä kiinalainen Zhang Jingchu. Mies vailla menneisyyttä elokuvassa loistanut Markku Peltola tukevoittaa ohutta hahmogalleriaa sampo-tutkijana.

Katsojan täytyy hyväksyä paatoksellinen ja näyttävä wuxia-tyyli, sillä muuten alun jälkeen kokemus kääntyy sohvalla varsin puuduttavaksi ja ontoksi satuiluksi. Jadesoturi taitaa jopa edustaa kyseisen tyylisuunnan slaavilaista surumielisyyttä eikä sitä koreinta taisteludraamaa.

Ulkoinen koreus kieltämättä vetoaa ja saa ihastelemaan kotimaista osaamista. Kohtaukset on hiottu tarkasti ja kameran käyttö on viimeisteltyä. Elokuva kietoo tältä osin katsojan tarinan pauloihin. Rahkeet eivät vain riitä hyvään kokonaisuuteen. Elokuva kumisee onttoutta useimpien näyttelijöiden ja ennen kaikkea tarinan osalta. Valitettavasti.

teksti: © 2007 Raimo Miettinen