Coenin veljesten usein turhan kyyniseen taipuva absurdismi saa Inside Llewyn Davisissä pienen, kaivatun hipun humanismia. Tai ehkä muutoksen selittää vain kissa, joka lisättiin käsikirjoitukseen loppumetreillä, jotta osa sen karvaista sympatiaa tarttuisi kulmikkaan nimihenkilön samettitakkiin.

Aikajana on epäonnisen folk-laulajan viikko 60-luvun alun Greenwich Villagessa, ennen Bob Dylanin läpimurtoa. Llewyn Davis (Oscar Isaac) on lahjakas esiintyjä, mutta jotain häneltä puuttuu suuruuteen. Yöt taittuvat tuttavien sohvilla.

Inside Llewyn Davis ei ole kertomus menestyksen eväistä. Se puhuu taiteilijoiden massojen äänellä. Köyhyys ja väheksyntä ovat niiden mijoonien arkea, joista kourallinen kuin sattumalta nostetaan jalustalle, idoleiksi. Folk-musiikki on elokuvassa yhteisö, jonka työn hedelmät jaetaan harvoille, jonkin selittämättömän laskuopin mukaan.

Selvimmin näyttää, että yleisön kosiskelussa vain kaupalliset ulkokohtaisuudet merkitsevät, mutta ovela loppukierre tukahduttaa tämänkin ilmeisyyden. Silloin on tullut kulkeneeksi matkan, joka vanhan kliseen mukaan on päämäärä. Coenit kyseenalaistavat jälleen ajatuksen opetuksista ja sulkeumasta jonkin vaikeammin vangittavan viisauden tavoittamiseksi.

Edetessään haikean koominen draama pyörähtää tie-elokuvaksi ja sarjaksi unenomaisia tapahtumaketjuja ja -paikkoja. Siinä on taikuutta: Auto hajoaa sumuisen moottoritien laitaan keskellä yötä. Viimeinen mahdollisuus: Llewyn esiintyy tyhjän musiikkitalon kylmässä valokeilassa, omistajan ilmeettömän katseen alla. Valaisu ja värimäärittely ovat erityisen onnistuneita ajankuvan ja henkisen latauksen rakentamisessa.

Kuten mieleenpainuvat elokuvat usein, on Inside Llewyn Davis myös täsmällisen oikukas kuvaus päähenkilönsä vaiheista ja erikoisista ihmisistä sivupeileissä. Hahmojen eksentrismi ei Coen-veljesten heikommista töistä poiketen ole nyt sumutusta. Jokaisella on kertomuksensa, joka hetken risteää Llewynin kanssa. Kaikki vaikuttaa elokuvassa loksahtavan paikoilleen.

T-Bone Burnett on valinnut ja säveltänyt Llewyn Davisin repertoaariin folk-helmiä, jotka pääosan Isaac olennaisesti ja taitavasti itse tulkitsee. Esitykset kuullaan alusta loppuun, mikä on musiikkifiktiossa melko harvinaista, mutta tervetullutta. Toisin kuin hahmolleen, on tämä Oscar Isaacille ansaittu läpimurto.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 1.85:1 -laajakuva ja DTS HD-MA 5.1 -ääniraita. Tekstittämättömänä lisämateriaalina matka kulissien taakse (43 min) sekä tekijöiden haastatteluja (25 min).

Teksti: 2014 Aleksi Salonen