Roland Emmerichin katastrofielokuvaaminen (Independence Day, Day After Tomorrow, 2012) ei suuremmin kehity vuosikymmenten vaihtuessa. Uusi uhkakin koreilee siksi retroarvoilla, -huumorilla ja -hahmoilla.

Alienit (niin, “muukalaiset” ovat pysyvästi hävinneet valkokangaskäännöksistä) ja aluksensa ovat suurempia, surkuttelut maailman suurkaupunkien miljoonakuolemista entistä pienempiä. Emmerich-spektaakkeleissa ihmisen rakennelmien tuho on paradoksaalisesti ja rehellisesti ollut aina nautinto.

Vastapainoksi yhden päähenkilön äidin on kuoltava “traagisesti” ja toisen lapsen pelastuttava täpärästi. Lontoo asukkaineen saa Burj Khalifa -lävistyksen, mutta onneksi Einstein-koira selvisi!

Independence Day: Uusi uhka ei puhu kivikautisen machosti – maininnan arvoista, koska moni kakkoskaliiberin rymistely yhä jaksaa –, mutta toisaalta tieteilijöiden, hassuttelijoiden ja suurimpien sankareiden roolit varataan miehille, tavallista enemmän pappaosastoon painottuen. Jälkimmäistä selittää se, että suuri osa 90-luvun ykkösosan näyttelijöistä on palannut hakemaan rahat kotiin, toki kaikkineen uudelleenlämmittelyyn riittävällä paneutumisella.

Sydämeltään konservatiivisen scifi-toimintakomedian arvot ovat edelleen riskejä ottava esimerkillä johtaminen, uhrautuva kuolema taistelussa ja clinteastwoodmainen moraalinen suoraselkäisyys. Esimerkiksi Liam Hemsworth lähinnä sooloilee vaarallisesti ja kommunikoimatta, mutta mikäs siinä.

Uusi uhka ei kieriskele tuskallisen vakavamielisenä ja ailahdellen, kuten vaikka The Martian. Toiminnan, komedian ja draaman annostelussa sekä pianon ja forten tasapainossa se hakkaa esimerkiksi Zack Snyderin tajuttomat DC-sarjiskammotukset ja täyteen ahdetut Avengers-kassakoneet.

Independence Day: Uusi uhka ei uhkaa katsojan mielenterveyttä, mikä lasketaan tänä päivänä voitoksi.

Blu-ray: Levyjulkaisussa 1080p 2.39:1 -laajakuva ja DTS HD – Master Audio 7.1 -ääniraita.

Lisämateriaali:
• Deleted Scenes with Audio Commentary
• Director’s Audio Commentary
• The War of 1996
• Another Day: The Making of Independence Day: Resurgence (4-Part Documentary)
• Gag Reel
• Concept Art Galleries
• It’s Early, ABQ!

Uusittu Tennispalatsi 1 hakee nostetta 3D:lle

Finnkino esitteli paraatisalinsa Tennispalatsi 1:n uusittua salitekniikkaa Independence Dayn pressinäytöksen alla. Uusi projektori on huomattavan valovoimainen ja resoluutioltaan 4K. Salin Dolby Atmos -äänitekniikka paikantaa äänen myös katsojan ylle ja siirtymät elementtien välillä ovat saumattomampia.

Tervetulleita uudistuksia. Kyllä uusissa tekniikoissa on potentiaalia sykähdyttävämmille elokuvakokemuksille. Independence Dayn kaltainen äänekäs romuralli ei kuitenkaan tee niille todellista oikeutta.

Muun muassa Dredd, Pina, Tintti: Yksisarvisen arvoitus ja Cave of Forgotten Dreams ovat jo näyttäneet, että 3D voi olla oiva elokuvakerronnallinen tehokeino, mutta se vaatii näkemystä ja aitoa irtiottoa vanhoihin kuvaustapoihin.

Hämäryys vaivasi etenkin alkuaikojen 3D:tä. TP1:n uusitulla laser-tykillä valotehoa on riittävästi.

Dolby Atmoksen esittelyvideoissa hyödynnettiin hiljaisuutta, jolloin äänen suunta korostuu. Äänessä vähemmän on usein enemmän.

Teknologia 3D:n ympärillä on jo riittävällä tasolla. Niiden kestävä suosio yleisön joukossa riippuu kuitenkin elokuvista itsestään. Enkä tarkoita nyt “parempia tarinoita”, vaan sitä, että uuden kuva- ja ääniteknologian mahdollisuudet huomioidaan tekoprosessissa alusta asti, eikä vain jälkituotannossa päälleliimattavana keinona veloittaa korkeampia lipunhintoja.

Teksti: 2016 Aleksi Salonen