Andrew Niccolin tieteisdystopiassa on vahva idea, joka ei kestä turhauttavan kömpelöä toteutusta.
Andrew Niccolin tieteisdystopiassa on vahva idea, joka ei kestä turhauttavan kömpelöä toteutusta. Wall Streetin mielenosoitusten aikakaudelle sopivaa elokuvaa vajottaa myös pääosien – etenkin Justin Timberlaken – rajallinen ilmaisuvoima.
In Timen maailmassa aika on rahaa. Vanheneminen lakkaa 25-vuotissyntymäpäivänä, mutta samalla käynnistyy kello, jossa on vuosi elinaikaa. Lisää sitä saa työllä tai suhteilla. Työtätekevän köyhälistön slummissa (“aikavyöhykkeellä”) kuolleita lojuu kaduilla, eliitti taas tuhlaa tuhansia luksukseen, eläen ikuisesta elämää aidatuissa yhteisöissään.
Premissi on Hollywood-tuotannolle poikkeuksellisen marxilainen. Allegoria neoliberaalista yhden prosentin yhteiskunnasta onkin väkevä, eikä kansainväliselle tasolle vietynä erityisen kärjistetty. Rahatalouden itsestäänselvyytenä pidetty epäoikeudenmukainen resurssijakauma on elinajaksi muutettuna niin irvokas, että järjestelmää on vaikea uskoa todeksi. Se on tietysti elokuvantekijöiden tarkoitus.
Sitä enemmän ärsyttää dramaattisesti kypsyttelemätön käsikirjoitus. Soppa on sekavakin: dystopiakuvausta maustetaan kitchen sinkillä, Robin Hoodilla, Bonnie ja Clydellä, Lady Chatterleyn rakastajalla, Hullulla Pierrot’llakin. Ainekset eivät toimi yhdessä tai oikein erikseenkään.
Tarinankäänteet tulevat deus ex machinasta, vailla maailmasta kumpuavaa motiivia. Rikkaan tytön (Amanda Seyfried) ja köyhän pojan (Timberlake) pankkiryöstösarja on täysin epäuskottava, mutta pahempi rikos on sen vertauskuvan tuhlaaminen. Kun vallankumouskaksikko jakaa saaliin kuoleman partaalla sinnitteleville plebeijeille, voisi odottaa suurtaa oikeuden toteutumisen paatosta. Sen sijaan kohtaus katkeaa melkein kuin omaa merkitystään ymmärtämättä.
Melodraamaa tarjotaan vain, kun protagonistin äidin kello lyö nollaa. Tökerö tapahtumaketju kuvaa hyvin kokonaisuutta: suuria teemoja edustavasta aihiosta on unohdettu tehdä yksilötasolla aito. Niccolin Gattacan nähneille se tulee yllätyksenä. Siinä syvälle pinnan alle ulottuva tulevaisuuskuva luo vankan pohjan päähenkilön kohtalolle.
Alun traagiseksi tarkoitettu kohtaus näyttää myös, ettei Timberlakesta ainakaan vielä ole näin vaativaan rooliin. Raskaan maailman paino ei näy hahmon harteilla, eikä ilmaisun hienovaraisuus riitä. Cillian Murphyn nahkatakkinen etsivä taas on loppuaan myöten tahattoman koominen.
Ideologisesti palaset ovat kohdallaan: luokkatietoisuutta, kapinahenkeä, rakenteellisia ratkaisuja, solidaarisuutta ja virallisen totuuden kyseenalaistamista. Harmi vain, että ideasta on unohdettu tehdä elokuva.
Teksti: © 2011 Aleksi Salonen
Blu-ray -teksti: © 2012 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA