Ikisinkku ketjubilettäjä Amy (Amy Schumer) kirjoittaa provosoivia parisuhdeartikkeleita huipputrendikkääseen miestenlehteen ja täyttää hektisen vapaa-aikansa alkoholilla ja treffeillä. Yllättävä tehtävänanto haastatella maineikasta urheilulääkäriä (Bill Hader) kuitenkin muuttaa nuoren naisen elämän, kun tohtorin henkilökuvaa maalatessa merkittävimmät löydökset kohdistuvatkin Amyyn itseensä.

Paperilla modernin amerikkalaisen komedian uranuurtajan Judd Apatow’n uutuus kuulostaa miltä tahansa viimeisen parin vuosikymmenen aikana tuotetuista romanttisista komedioista. Kyseessä onkin ensimmäinen Apatow’n ohjauksista, jota hän ei ole itse myös kirjoittanut – pääosan Amy Schumerin käsikirjoitus on kuitenkin aidosti hauska, raikas, ja aitoon Apatow-henkeen myös härski ja ajoittain alatyylinen.

Naisen ote materiaaliin myös näkyy – Schumer on virkistävän maanläheinen ja lähestyttävä niin pääosan konkreettisena kenkien täyttäjänä kuin myös kynäniekkana nokkelasti kolmekymppisen nykynaisen menoa ja sielunelämää valottaessaan. Parisuhteista ja yksilöistä niiden sisällä selkoa tekevä komedia vetoaa varmasti sukupolviin kolmenkympin molemmin puolin, mutta Schumerin oma ikäluokka näkyy ja kuuluu.

Selvä inspiraation lähde niin Amyn hahmossa ja hänen tapailemissaan miehissä kuin tarinankerronnassa itsessäänkin on HBO:n televisioklassikko Sinkkuelämää (1998-2004). Olisikin helppo nähdä Schumer eräänlaisena soihdunkantajana samalla polulla, jonka Sinkkuelämää aikoinaan varsin räväkästi raivasi naisille viihdemaailmassa.

Vahvasta Apatow-leimasta huolimatta elokuva ei koettele rajoja samalla tavalla kuin monitoimimiehen aikaisemmat, eräänlaisiksi klassikoiksikin jo muodostuneet teokset. Sukulaisuus ummehtuneen perinteisiin romanttisiin draamoihin ja imelän hölmöihin romkomeihin on liian läheinen.

Varsinkin elokuvan loppunäytös, vaikkakin näyttävä, on jotain, mitä Apatow-produktiossa ei uskoisi näkevänsä. Schumerin ja Haderin kemia on suloista, mutta aikuisten komediana mainostetun elokuvan reunojen soisi olevan huomattavasti rosoisempia.

Teksti: 2015 Kreeta Korhola