Tieteisnikkari Paul Verhoeven on vaikuttanut kolmella vuosikymmenellä elokuva-alalla. Miehen uran varrelta voidaan poimia merkittäviä science fiction -leffoja: Robocop, Total Recal ja Starship Troopers. Usein Verhoevenin elokuvissa yhdistyvät erilaisten poliisivaltioiden tai fasistiset aatokset seksuaalisvivahteiseen trilleriin. Sharon Stonen julkisuuteen räjäyttänyt Basic Instinct – vaiston varassa on myös Verhoevenin ohjaama, eikä siitäkään puutu eroottista latausta. Miehen tämänkertainen elokuva Hollow Man – mies ilman varjoa (Hollow Man, 2000 USA) on edeltäjiensä tapaan sci-fi-trilleri.

Hollow Man ja sen “keskuspilari” on näkymättömyys ja se mitä kyseisen elementin kanssa voi tehdä. Elokuvan budjetista suurin osa on mennyt selkeästi efektien aikaan saamiseksi. Hahmogalleria on supistettu lähes kouralliseen tietäjiä, joista pääosaa esittää synkeissä aatoksissa kuljeskeleva Kevin Bacon (Sleepers – katuvarpuset). Naispääosassa nähdään Leaving Las Vegasista tuttu vaaleaverikkö Elisabeth Shue.

Elokuvan ylivoimaisesti suurimman työn on tehnyt Mr. Bacon. Baconin kohdalla elokuva oli fyysisesti raskas kuten myös henkisesti. Hän joutui olemaan usein pitkiä aikoja voideltuna kirvelevään vihreään massaan, jolloin tietokoneilla pystyttiin käsittelemään kuvaa niin, että edessä todella seisoisi näkymätön mies. Lisäksi Bacon oli psyykkisesti väsynyt työn tekoon, eikä asiaa varmasti parantanut kuvauksien viivästymiset Shuen katkenneen jalan takia. Kuinka paljon Bacon on sitten saanut hahmoonsa tuotua omia kuvauksien aikaisia tunteitaan on vaikea arvioida.

Hollow Man on toisaalta onnistunut jännitys-leffa, toisaalta taas hiukan pieleen mennyt klisheinen tapaus. Baconin esittämä tiedemies Sebastian Caine ei ole kumiankkaa kummoisempi murhaaja, vaikka mahdollisuudet olisivat olleet kymmenkertaiset. Miehen mielentila muuttuu kumman äkkiä verenhimoiseksi, eikä ystävien teloittaminen tunnu perustellulta. Ellei sitten näkymättömyys aiheuta suuria mielentilan muutoksia.

Hollow Manin efektit, joilla Baconista on saatu näkymätön ovat ainutlaatuisen tarkkoja ja vaikuttavia. Lisäksi Verhoeven on selkeästi panostanut näkymättömän miehen realistiseen suhteeseen näkyvään maailmaan. Ohjaaja ei ole innostunut liialliseen ylpeilyyn ja massiivisuuteen. Tyylikkäiden efektien lisäksi elokuva tarjoaa em. kankeita hahmoja ja häiritsevää pervoilua näkymättömyyden kustannuksella.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen