Elokuvan ohjaaja Clive Barker (Nightbreed, Lord of Illusions) on kantanut kortensa kekoon splatterpunk-kirjallisuudeksi kutsutun suuntauksen tiimoilta. Hellraiser (a.k.a. Clive Barker’s Hellraiser, 1987 USA) on Barkerin ohjausdebyytti, joka nousi kuuluisuuteen roiskeisen karmeutensa ansiolla ja ansaitsi paikkansa oman genrensä kulttina. Stephen King onkin lausahtanut: “Olen nähnyt kauhun tulevaisuuden, ja sen nimi on Clive Barker.”

Elokuva perustuu Barkerin novellieepokseen, joka on ehdottomasti herran kirjallisen tuotannon parhaimmistoa. Novellin tarina keriytyy salaperäisen taikakuution ympärille. Tämän omituisen kuution ratkaisijalle avautuvat taivaan ja helvetin tienoot. Elokuvan kerronta lähtee siitä, että villeimmän nuoruutensa elänyt pariskunta muuttaa miehen lapsuudenkotiin. Kyseisen Larry Cottonin (Andrew Robinson, Dirty Harry) veli Frank (Sean Chapman) on kadonnut oudolla tavalla. Kadonneen kaapissa on myös luurankoja: Frankilla on ollut suhde Larryn vaimoon Juliaan (Clare Higgins). Frankilla on myös ollut hallussaan hämärä taikakuutio. Lisäksi Frankin sielu on kätkettynä Larryn ja Julian uuden kodin uumeniin. Sielun ovat vanginneet tarinassa esiintyvät kenobiitit, joista tunnetuin on eittämättä nauloja päässään kantava Pinhead (Doug Bradley). Kenobiitit ovat upeita horror-hahmoja, jotka kertakaikkisella saatanallisuudellaan saavat melkein katsojan sympatiat puolelleen.

Christopher Youngin pateettinen musiikki viimeistelee karun klassikon. Ikävä kyllä kaikki näyttelijäsuoritukset eivät ole kaikkein luontevimpia, mutta toisaalta pieni tönkköys tuo lisää särmää erinomaiseen kauhuviettelykseen.

Myös Hellraiserin jatko-osa Hellbound (1988) on varma nautinto alan ystäville. Se on vielä raaempi, mielenkiintoisempi ja nerokkaampi kuin isoveljensä.

teksti: © 2002 Tarja Kontturi