Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa merkitsi poliittista käännettä, jota harva osasi odottaa. Alkujärkytyksen hälvettyä ja uuden hallinnon asetuttua taloksi myös rannikkojen liberaali eliitti ymmärsi vaalituloksen olleen seurausta pitkällisestä pettymyksestä valtarakenteisiin, jotka ovat ajaneet valkoista työväkeä kohti epävarmaa tulevaisuutta. Taylor Sheridanin (Sicario) halutun käsikirjoituksen pohjalta David Mackenzie (Starred Up) ohjasi ilmestymisvuotensa yhteiskunnallisesti painavimman trillerin, joka näki kehityksen suunnan ennalta.

Heti alussa Hell or High Water tempaisee katsojan keskelle aamuista pankkiryöstöä Länsi-Texasin karuihin ja auringon paahtamiin maisemiin. Vaikka panokset ovat korkeat henkilöistä huokuu hermostuneisuuden sijaan huolettomuus. Toisistaan vieraantuneet veljekset Toby (Chris Pine) ja Tanner (Ben Foster) ovat laatineet uskaliaan ryöstösarjan kostaakseen kuvitteelliselle Texas Midlands-pankille ja lunastaakseen takaisin pakkohuutokaupattavan perhetilan, jota vastaan pankki houkutteli poikien edesmenneen äidin lainaamaan rahaa.

Kannoilleen nykypäivän huolittelemattomat lainsuojattomat saavat Marcusin (Jeff Bridges), lannistumattoman ja eläkepäiviä kammoksuvan Texas Rangerin, joka asettuu järkevään päähän lainvalvojien pitkässä ketjussa. Kunnian mies uskoo lakiin, ei suvaitse typeryksiä ja töksäyttää ajatuksena suoraan marmorisella Bridges-bassollaan.

Noin puolivälissä Hell or High Wateria on kohtaus, jossa stetsonipäinen mies irrottaa hevostaan huoltoaseman pihalla, kun limenvihreä muskeliauto lipuu kuvaan. Tilanne on ohimenevä, ja viesti yhtä hienovarainen kuin Pimp My Ride-sarjasta karannut kammotus. Vanhan ja uuden aikakauden vastakkainasettelu osoittaa kuitenkin, ettei neo-westerniksi naamioidussa takaa-ajossa ole kyse vain epätoivoisten miesten likaisista aikeista.

Sheridanin käsikirjoituksen maskuliinisuus, suoraviivaisuus ja henkilöiden kerroksellisuus muistuttavat silmiinpistävästi Menetettyä maata, vaikka moraaliltaan Coenin veljesten elokuva on varsin mustavalkoinen. Hell or High Waterin maailmassa jokaisella on laskuja ja hyvätkin ihmiset sortuvat anteeksiantamattomiin tekoihin. Kovan kuoren alla kuplii huumorin musta lähde.

Mackenziella on silmää arjen surrealismille. Taloudellisesti ahtaalle ajetun perheen tarinasta versoo laajempi näkökulma rappeutuvaan, kuolemaisillaan olevaan maailmaan. Veljesten ajaessa kohti Oklahomaa ohjaaja maalaa kuvan vaietusta seudusta, jota kansoittavat niin työttömät Irak-veteraanit kuin toivottomat tarjoilijat ja kasinoseuralaiset ja jonka pölyisiä tienvarsia reunustavat ulosmitatut kiinteistöt sekä mainokset velkajärjestelyistä.

Toisin kuin Inside Job ja The Big Short, Hell or High Water ei tarkastele finanssikriisin etenemistä ylhäältä alaspäin, vaan keskittyy jälkiseurausten kanssa kamppaileviin ihmisiin. Taantuman vaikutuksia maaseudun kaupungeissa ei hyödynnetä poleemisesti tai historian oppituntina, vaan hahmokehityksen välineenä. Juoni on kokonaisuudessaan taloudellisen ahdingon motivoima. Eronneen Tobyn haave omasta tilasta, joka rikkauksillaan turvaisi perheen elannon, ja laittomat keinot unelman toteuttamiseksi heijastavat talouden romahdusta vajaat kahdeksan vuotta aiemmin.

Talouslupauksien onnistunut kohdentaminen ei yksin selitä Trumpin vaalimenestystä, sillä mustien ja latinojen enemmistö äänesti Clintonia. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa sosiaaliset ja rasistiset jakolinjat ulottuvat taloudellista eriarvoisuutta syvemmälle, kuten käy ilmi kuivista vitseistä, joita Marcus veistelee avoimesti työparinsa Alberton (Gil Birmingham) etnisestä taustasta.

Hell or High Waterin pahaenteinen odotus kulminoituu luotisateeseen, kun lain vastakkaisilla puolilla toimivien parivaljakoiden polut törmäävät kuvaaja Giles Nuttgensin hikistä ja karkeasti kullattua kangasta vasten. Tobylle pelastus on saavutettavissa, mutta verenvuodatuksen ja siviiliuhrien vuoksi sankaruudesta on turha puhua. Elokuva osoittaa pakonomaisen, sukupolvet ylittävän omistushalun tuhoavan voiman, mutta jättää vastausten etsimisen katsojan vastuulle.

Blu-ray: Levyllä 2.35:1-laajakuva ja DTS HD MA 5.1.
Lisämateriaalina: “Enemies Forever: The Characters of Hell or High Water”, “Visualizing The Heart of America”, “Damaged Heroes: The Performances of Hell or High Water”, “Red Carpet Premiere “ ja “Filmmaker Q&A”.

Teksti: 2017 Samu Oksanen