Harry Potter -kirjasarjan toisen osan heikon filmatisoinnin, Harry Potter ja salaisuuksien kammio, jälkeen kaksi ensimmäistä osaa ohjannut Chris Columbus jättäytyi syrjään antaen mahdollisuuden uusille näkemyksille. Uudeksi ohjaajaksi pestattiin meksikolaissyntyinen, Ja äitiäs kans -elokuvalla nimeä ja arvostusta saanut Alfonso Cuarón.

Potter-fanit odottivat ristiriitaisin tuntein millaista jälkeä tämä saisi aikaiseksi saagan uusimman elokuvan, Harry Potter ja Azkabanin vanki kohdalla. Onnistuisiko hän nostamaan sarjan takaisin ensimmäisen osan tasolle vai tulisiko Harry Potterista sarjafilmi, jota katsellaan vain paremman puutteessa?

Harryn ja hänen ystäviensä kolmas lukukausi Tylypahkassa on alkamassa. Ennen kouluun menoaan Harry saa kuulla vakavan uutisen: kuuluisa murhamies, Sirius Musta, on paennut Azkabanin vankilasta ja on matkalla Tylypahkaan tarkoituksenaan tappaa hänet.

En ole aiemmin tutustunut Cuarónin elokuviin, mutta kelvollista jälkeä hän on ainakin tämän elokuvan kohdalla saanut aikaiseksi ja Azkabanin vanki onkin kaikin puolin parempi kuin edeltäjänsä. Vauhti ei ole laantunut pätkääkään, mutta siinä missä Salaisuuksien kammio sortui omaan näppäryyteensä, saa Cuarón pidettyä tarinan inhimillisesti koossa.

Elokuva on myös synkempi ja näyttävämpi ja edellisen elokuvan naurettavat efektit ovat enää vain paha muisto, kun ankeuttajat saapuvat valkokankaalle. Mikä parasta, ja elokuvan kannalta tärkeintä, keskeisimmissä rooleissa olevat näyttelijät tyytyvät muuhunkin kuin massan mukana liikkumiseen. Varsinkin Ron Weasleyta näyttelevä Rupert Grint parantaa koko ajan.

Koko Harry Potter -saagan suurin ongelma onkin, että käsikirjoittaja Steve Kloves olettaa todennäköisesti kaikkien katsojien lukeneen kunkin kirjan ennakkoon. Ensimmäisessä osassa hän avitti katsojaa edes hiukan, mutta kahdessa viimeisessä ei käytännössä katsoen lainkaan.

Harrya ja tämän ystäviä lukuun ottamatta roolihahmot jäävät Klovesin käsittelyssä ohuiksi ja toisinaan tapahtumat vaativat melkoista miettimistä. Siksi niillä on tapana jäädä irrallisiksi. Jatkuvien ohjaajanvaihdosten lisäksi uuden käsikirjoittajan palkkaaminen ei olisi ainakaan haitaksi.

Suuri ihmetyksen aihe on elokuvia varten kiinnitetyt kuuluisat näyttelijät, jotka eivät kuitenkaan pääse esittämään taitojaan kunnolla. Gary Oldman (Bram Stokerin Dracula) näyttelee kuin käsijarru olisi päällä, vaikka miehen hahmosta olisi saanut irti paljon enemmän. Emma Thompsonin mukaanotto ihmetyttää vielä enemmän, esilläoloaikaa kun ei heru kuin muutaman minuutin verran. Sen sijaan edesmenneen Richard Harrisin tilalle Dumbledoren rooliin kiinnitetty Michael Gambon (Armoton maa) onnistuu kiitettävästi, itse asiassa omasta mielestäni jopa paremmin kuin edeltäjänsä.

Harry Potter ja Azkabanin vanki onnistuu parantamaan edellisestä osasta, mikä on pääasia. Ensimmäisen osan tasolle se ei kuitenkaan yllä, mutta tästä on huomattavasti parempi jatkaa kuin kaksi vuotta sitten.

Teksti: © 2004 Kari Glödstaf