Lähes kolmessakymmenessä pitkässä elokuvassa esiintynyt, useita erilaisia inkarnaatioita läpikäynyt legendaarinen elokuvahirviö Godzilla saa viimein ansaitsemansa valkokangaskäsittelyn monsterigenren parissa viihtyneen ohjaaja Gareth Edwardsin johdolla.

50-luvulla Japanissa alkunsa saanut kulttihirviö rymistelee teattereihin 60-vuotisjuhlavuotenaan huikeassa 3D-spektaakkelissa, joka marssittaa ruudulle tutun nimihirviön lisäksi myös muita esihistoriallisia petoja. Hirmuliskon mahtava paluu on paitsi visuaalinen ihme, myös hienosti näytelty inhimillinen tarina yhden perheen kohtalon kietoutumisesta meren syvyyksissä vaanivaan petoon.

Vaikka Edwardsin uudelleenkäynnistys on ensimmäinen täysin amerikkalaisrahoitteinen Godzilla-tuotanto, tarina alkaa tälläkin kertaa saagan syntysijoilta Japanista. Tokiolaisessa ydinvoimalassa työskentelevä amerikkalainen insinööri Joe Brody (Bryan Cranston) saa vihiä jostain suuresta, kun selittämätön piikki alueen seismologisessa toiminnassa aiheuttaa suuronnettomuuden, joka vie häneltä vaimon (miniroolissa vilahtava Juliette Binoche), ja sulkee alueen siviileiltä karanteeniin vuosikausiksi eteenpäin.

Vaimonsa traagisesta kuolemasta järkyttyneenä Joe uhraa koko elämänsä, ja oman poikansa Fordin (Aaron Taylor-Johnson) lapsuuden totuuden selvittämiselle. Mikä aiheutti onnettomuuden? Mikä nostattaa alueen elektromagneettista pulssia? Kohtaaminen uusia löytöjä tehneiden tutkijoiden Serizawan ja Grahamin (Ken Watanabe ja Sally Hawkins) kanssa varmistaa, että tieteen näkökulmasta selittämättömien ilmiöiden takana on jotain paljon suurempaa kuin luonnonvoimat.

Pitkältä komennukselta takaisin kotiin palaava armeijan pomminpurkaja Ford, nyt itsekin aviomies ja pienen pojan isä, joutuu pakon edessä isänsä elämäntyön jatkajaksi, kun ydinjätteen seasssa koko ajan vahvistuen odottaneet esihistorialliset pedot nousevat piiloistaan paitsi kylvämään mittaamatonta tuhoa kaikkialle ympärilleen, myös aggressiiviseen yhteenottoon meren pohjassa piileskelleen voiman kanssa.

Kengännauhabudjetin esikoispitkällään Monsters (2010) 160 miljoonan dollarin hintalapulla varustetun Godzilla-keikan napannut ohjaaja Edwardsin tausta independent-tuotannoissa näkyy ja kuuluu niin elokuvan omaleimaisessa visuaalisessa ilmeessä kuin mittavassa mainoskampanjassakin. Viralliset julisteet, trailerit ja muu ennakkomateriaali piti odotetun elokuvan juonen avainkohdat tiukasti vakan alla, ja sama salamyhkäinen tyyli jatkuu valmiissa tuotteessa.

Kuin Spielbergin Tappajahaissa (1975) konsanaan, majesteettisen otuksen lopullista paljastusta saa odotella tovin. Nimekkäisiin näyttelijöihin luottava mainoskampanja osoittautuu kuitenkin paikoitellen myös harhaanjohtavaksi. Mainosmateriaali rummuttaa hittisarja Breaking Badista kannuksensa ansainneen Bryan Cranstonin panosta, vaikka todellisuudessa huikean karismaattisen Cranstonin rooli jää harmittavan marginaaliseksi. Onneksi kuitenkin pääosaan nouseva Taylor-Johnson ei ole pelkällä naamakertoimella osan saanut toimintasankari, vaan herkkyydessään samastuttava johtohahmo.

Edwardsin Godzilla korjaa hirviösaagan kurssia sitten sen edellisen Amerikan-vierailun, Roland Emmerichin Godzillan (1998) tekemän mahalaskun. Väärinymmärretyn jättiliskon uusi alku hakee inspiraationsa suoraan alkuperäislähteestä, vuoden 1954 japanilaiselokuvasta Gojira. Tuloksena on hämmästyttävän maltillinen, tummanpuhuva, aikuisempaan makuun räätälöity tunnelmapala, josta ei kuitenkaan puutu kesäkauden kassamagneeteille tyypillistä sähköä ja toimintaa.

Historian lehtiä havisuttaa myös hieno alkutekstijakso, joka tekee aikamatkan olion syntysijoilta tähän päivään saakka. Virkistävää on myös huomata traileriystävällisten, mukahauskojen one-linereiden puuttuminen. Vaikka elokuvan takana on kuuden vuosikymmenen edestä historiaa, tuntuu se läpikotaisin ohjaajansa omakseen ottamalta, täysin tuoreelta visiolta. Edwards tiimeineen on onnistunut luomaan jotain, josta aikaisemmin saattoi vain unelmoida – täydet kaksi tuntia nasta laudassa eteenpäin porhaltavan toimintaelokuvan, joka ei hukuta tarinaa, tai katsojaa CGI-efektiähkyyn. Ei hassumpaa, kun pääfokuksena on 90-metrinen hirmulisko.

Elokuva filmattiin pääkuvaaja Seamus McGarveyn johdolla pääsääntöisesti 2D-levitystä silmällä pitäen, mutta jälkituotannossa tehty 3D-konversio on saumaton ja antaa elokuvalle vaikuttavan yleisilmeen. Tyypillistä kolmannella ulottuvuudella kikkailua Edwardsin Godzillassa ei kuitenkaan nähdä – vasten kasvoja lentelevä roju ei olisi elokuvan maltilliseen tyyliin sopinutkaan. 3D-efektit kuitenkin pääsevät oikeuksiinsa viimeistään silloin, kun ikoninen hirviö nähdään koko komeudessaan ensi kertaa – otuksen design ja selkäpiitä kylmäävä karjunta tuntuvat luissa ja ytimissä asti.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.40:1 -laajakuva ja DTS 5.1 HD MA -ääniraita. Ekstrat: Operation: Lucky Dragon, Monarch: The M.U.T.O File – The Godzilla Revelation, Godzilla: Force Of Nature.

Teksti: 2014 Kreeta Korhola