Raikas hipsterielokuva newyorkilaisen Francesin elämänmurroksesta kerrotaan viehättävän irtonaisin mustavalkokuvin, kuin Woody Allenin Manhattanissä ikään. Greta Gerwig luo hänelle suoraan kirjoitetussa nimiroolissa komedista kultaa nokkelilla sutkauksilla ja valloittavalla altavastaajan olemuksellaan.

Kolmeakymmentä lähestyvä Frances (Gerwig) ei ole aivan perillä siitä mitä on tekemässä elämällään, mutta se ei suuremmin haittaa. Vauhtia antanut sydänystävyys Sophien (Mickey Sumner) kanssa kuitenkin rakoilee tämän muuton vuoksi. Tanssiryhmässä polku parrasvaloihin ei tahdo aueta ja asunnonvaihdon jälkeen rahat alkavat käydä vähiin. Ongelmiin Frances vastaa unelmoimalla entistä kovemmin ja elämällä vielä satunnaisemmin, mikä toimii hetken.

Myöhästyneen aikuisuuden sukupolvikuvaus hieroo monien hahmojensa itsekeskeisyyttä naamaan. Spontaani Frances vaikuttaa etenkin siinä seurassa ihanteelliselta. Elokuva liikkuu kuin päähahmonsa: Lyhyitä juoksahduksia asunnosta ja kohtauksesta toiseen. Niiden sisällä sanaillaan viehättävän ironisesti, muttei kuitenkaan ilkeästi.

Ohjaaja Noah Baumbachin edellisissä töissä, kuten melko onnistuneessa Greenbergissä, oli kyyninen, välillä sadistinenkin sävy, jota ei jää kaipaamaan.

Keskivaiheen vetävä, David Bowien Modern Loven taustoittama juoksukohtaus on suora laina Leo Carax’n Mauvais Sangista. Hypähtelevässä, puolijuonettomassa tyylissään Frances Ha on myös laajemmalla tasolla sukua Ranskan Uudelle aallolle ja sen perillisille.

Frances Ha ei houkuttele tulkitsemaan itseään kasvutarinana aikuisuuteen, koska sen kuvaamaa “luovaa luokkaa” leimaa pysyvä leikki-ikä, hyvässä ja pahassa. Ehkä elokuva osoittaa, että näinkin voi lopulta elää myymättä itseään tai olematta mulkku.

DVD: Julkaisussa anamorfinen 1.85:1 -laajakuva ja Dolby Digital 5.1 -ääniraita. Ei lisämateriaalia.

Teksti: 2013 Aleksi Salonen

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2013 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia.
Lue raportti »