Romaanin Fifty Shades of Grey analyyseillä täytettiin muutama vuosi sitten palstametrejä, vaikka suosion lisäksi siihen liittyy vain vähän kiinnostavaa. Usein aihetta lähestyttiinkin sosiologian kautta. Elokuvallistus tarjoaa mahdollisuuden kierrättää nämä näkökulmat, mutta jätän väliin.

Kuten tiedetään, kirjan äidin EL Jamesin proosan sanominen luokattomaksi on loukkaus sanoille ja luokille. Käsikirjoitus (Kelly Marcel) karsii sitä siksi niin paljon kuin mahdollista, muun muassa päähenkilö Anastasia Steelen hullunkurisen sisäisen monologin. Jäljelle jää tarina rikkaan prinssin liikemiehen ja ujon maalaistytön kirjallisuuden opiskelijan karikkoisesta rakkaudesta, kierteellä (tai EL Jamesia lainaten, “yllättävällä liikeradalla”).

Pienen kosiskeluvaiheen jälkeen neitsyt-Ana (Dakota Johnson) karahtaa Christian Greyn (Jamie Dornan) tummien vesien sadokiville. Greyllä on punainen huone, jossa naiset saavat piiskaa ja sen sellaista. Alistujan paikalle sovitettavan Anastasian utelias vastahakoisuus muodostaa elokuvan keskeisen köydenvedon.

BDSM-tematiikka palvelee tarinassa kahta päätarkoitusta: Toissijaisesti se toimii allegoriana parisuhteen neuvotteluista, valta-asetelmista ja intimiteetin pelosta. Vertaustaso on hedelmätön ja jäykkä, eikä tämä viittaa kujeilevasti herra Greyn elimeen, koska siitä ei puolihäveliäässä elokuvassa nähdä vilaustakaan.

Falloksen rooli lankeaa Greyn toimistotornille. Siihen päähenkilö tutustuu hilpeässä otosparissa, joka väläyksenä muistuttaa Ayn Rand -sovitus Pilvenpiirtäjän peniilistä loppuhuipennuksesta. Yhtä tutusti Greyn maailma koostuu lasista, teräksestä ja kivestä: se on libertaristin hengenmaisema.

Ensisijassa eksoottinen seksimieltymys antaa luvan pehmopornokuvastolle, joka on miljöön tapaan kliinistä ja objektivoivaa. Vaatimattomalla olemassaolollaan se muistuttaa siitä, kuinka vähän eroottista kuvastoa jättistudiot tuottavat. Ehkäpä seksikohtausten hurjimmat piiskahetket shokeeraavat valtavirtaiseen kuvastoon täysin uinahtanutta.

Fifty Shades of Grey on trilogian avaus, joka jää kaareltaan kesken. Ensimmäisen osan opetus näyttäisi olevan, ettei omnipotentti Ken-nukke ole turvallisin parinvalinta. Tästä ilmeisesti päädytään kuitenkin vielä toisiin tulemiin.

Ohjaaja Sam Taylor-Johnsonin kunniaksi sanottakoon, että näistä kirjallisista lähtökohdista olisi helposti saanut aikaan masokistin lempielokuvan. Sen sijaan kangasmaailmaan saatellaan nyt lempeä kompromissi, laadukas mitättömyys, välttämätön askel Hollywoodin tuotteistamisen voittokulussa, katsomiskokemus, joka ei edes satu sen vertaa että jättäisi muistoa.

Blu-ray: Levyjulkaisussa 1080p 2.40:1 -laajakuva ja 5.1 DTS HD – Master Audio -ääniraita.

Ekstrat:
– The Unseen Version: Extended Version With An Alternate Ending
– A Tease Of Fifty Shades Darker
– Behind The Shades
– EL James & Fifty Shades
– Fifty Shades: The Pleasure Of Pain
– Music Videos
– 360 Set Explorer With Hot Spots
– Behind The Scenes Of “Earned It” (Fifty Shades Of Grey)
– The World Of Fifty Shades Of Grey – Christian, Ana And Friends & Family

Teksti: 2015 Aleksi Salonen