Fair Game

Ohjaus Doug Liman
Näyttelijät Naomi Watts, Sean Penn, Sam Shepard, Bruce McGill, Brooke Smith
Maa Yhdysvallat
Pituus 110 min
Ikäraja 11 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Fair Game kuvaa Yhdysvalloissa kohun aiheuttanutta agentti Valerie Plamen paljastamista. Trillerin päämäärä on totuuden vääristelyn vaarallisuuden osoittaminen. Polttavan kiinnostava aihe ja näkemyksellinen ote kärsivät ajoittaisesta paatoksellisuudesta.

Kaksoistornien sortumista pian seuranneen Afganistanin sodan ensimmäisten laukausten vielä kaikuessa, Bushin hallinnon haukat suunnittelivat jo hyökkäystä Irakiin. CIA painostettiin tuottamaan tiedustelutietoa, joka yhdistäisi Husseinin hallinnon syyskuun yhdennentoista terroristeihin ja joukkotuhoaseisiin.

Valerie Plame (elokuvassa Naomi Watts) oli yksi salassa toimineista tiedusteluammattilaisista, jonka tehtäväksi asetettiin ydinasekytköksen löytäminen. Pahamaineiseksi nousi etenkin väite Nigeristä ostetusta uraanirikasteesta, niin kutsutusta yellowcakesta. Plamen mies, Afrikka-asiantuntija Joe Wilson (Sean Penn) toimi CIA:n avustajana ja raportoi käynnistään: Nigerin uraanirikastejohtolanka ei voinut olla kelvollinen tiedustelutieto.

Kun Bushin hallinto käytti hyökkäyksen julkisena perusteena Husseinin Nigerin-kauppoja ja Irakin sota alkoi, julkaisi Wilson New York Timesissa löydöksensä, jotka osoittivat että valtionjohto oli valehdellut. Pian seurasivat hallinnon vastatoimet: Dick Cheney valtuutti avustajansa Lewis “Scooter” Libbyn välityksellä Plamen paljastamisen julkisuuteen, osana Wilsonin suunnitelmallista mustamaalaus- ja ahdistelukampanjaa.

Doug Limanin Fair Game ottaa historian vakavasti, eikä olennaisesti väritä tapahtumia omilla faktoilla. Se on tärkeää; toisen Bourne-ohjaajan Paul Greengrassin muodollisesti kiinnostava Irak-elokuva Green Zone kompastuu tökerön optimistiseen fiktioon. Green Zonen tapaan dokumentaarista kuvallista tyyliä hakevaan, alusta vahvasti imaisevaan kerrontaan hiipii toisenlainen häiriö.

Dialogilla ja musiikkiraidalla korostetaan tapahtumien historiallista havinaa ja epäoikeudenmukaisuuden syvyyttä. Hyvät tarkoitusperät kääntyvät itseään vastaan ja siten tullaan vain saarnanneeksi käännytetyille. Myös Plamen ja Wilsonin perhe-elämän vaikeuksia julkisuuden puristuksissa ylidramatisoidaan muutamissa kohdin turhan tiedostavin sanankääntein ja tunteellisin selloin.

Viat eivät kaada elokuvaa, siitä haluaisi vaan pitää enemmän. Pääosat onnistuvat hyvin, Naomi Watts sopivan tiukassa ja Sean Penn hiljaisen karismaattisessa roolissa. Penn pitää hahmonsa kiihkeydestä huolimatta erityisen uskottavana. Plamen rooli jää loppua kohden perinteiseksi perheenhoitajaksi. Totuuspohjasta riippumatta se vaikuttaa tarinan ja sen hahmojen kiintopisteen lievältä hukkaamiselta.

Muutamaan kohtaukseen tiivistyy paljon sodan alkuhetkistä: Libbyn vierailu CIA:n luona, jossa hän ilmoittaa rivien välistä, että vain yksi totuus kelpaa; illalliskutsukeskustelu, jossa Plamen ja Wilsonin tuttavat toistelevat televisiossa levitettyjä virheitä ja spekulaatioita; Plamen paljastumisesta alkava mediamyrsky, joka helposti peitti alleen Wilsonin Irak-kirjoituksen.

Keskustelunherättäjäna ja luennoimisen vaikutelman välttäessään Fair Game on onnistunut poliittinen trilleri. Sen ajoittaiset sormenheristelyt mahdollistavat vastustajille kokonaisuuden tyrmäämisen propagandana. Vain pienin muutoksin Liman olisi luonut merkittävästä historian vaiheesta pitkälle kestävän fiktiivisen tulkinnan.

Blu-ray: FS Filmin julkaiseman laitoksen 1080p 2.35:1 -laajakuva on hieman haaleita mustia lukuunottamatta tarkka ja värintoistoltaan osuva. 5.1 DTS-HD MA -ääniraita on todella muhkea puhedraamalle.

Lisämateriaalina on poikkeuksellisesti ja kiinnostavasti Valerie Plamen ja Joe Wilsonin kommenttiraita. Elokuvan esikuvat kommentoivat etenkin tosielämän ja elokuvan eroja ja yhtäläisyyksiä

Teksti: © 2010-11 Aleksi Salonen