Stephen Kingin tekstiin perustuva kauhuelokuva 1408 (2007) on harvinaisen pätevä ja pelottava kummitustalosäikyttely.

John Cusack esittää erinomaisesti rikkoutunutta ja joskus menneisyydessä aidosti taidokasta kirjailijaa Mike Enslinia. Nykyään hän on taantunut tehtailemaan populistisia matkaoppaita. Katalogi koostuu rehdisti kioskikirjalliseen tyyliin toteutetuista oppaista majapaikkoihin, jotka vilisevät näkymättömiä räyhähenkiä ja sen sellaisia yliluonnollisia kummajaisia.

Niiden tarkoitus on lähinnä nostattaa pienten majatalojen profiilia ja kuriositeettia okkultismin harrastajien ja turistien parissa. Tämän tiedostaa myös sormenpäistä varpaisiin kyynis-skeptinen kirjailija itse. Kyseessä on siis pahimman luokan ja jo vuosikausia kestänyt itsepetoksen prosessi.

Helvetti pääsee valloilleen viimeistään, kun newyorkilaisesta Dolphin-hotellikompleksista saapuu kutsu ”kokeilemaan” pahamaineista huonetta numero 1408. Roisin historiansa puolesta 1408 muistuttaa pikemminkin vankilan teloituskammiota kuin luksushotellin huonetta.

Huoneeseen väkipakolla lukittu kirjailija kokee Danten helvetin kaikki asteet, portaat ja piirit. Mutta suurimman psyykkisen rääkin muodostaa huoneen tapa ripotella murusia tosielämässä koetuista painajaismaisista tapahtumista.

Näiden kohtausten allegorisuus tuo mieleen usein kuvatun huumevieroituksen: lukittu nisti ajaa loputonta karusellia pelkotilasta toiseen. Psyykkaus järjen pitämiseksi pääkopan sisällä ja tapahtumien itsellensä todistelu vain harmittomiksi aistiharhoiksi alkaa menettää tehonsa, kun huone käy fyysisesti kimppuun. Aseinaan sillä on kiehuvaa vettä roiskivat vesihanat ja ilmanvaihtojärjestelmä, joka muuttaa huoneen pakastimeksi.

1408 luottaa epäilevään ilmapiriin. Tapahtumat saattavatkin oikeasti olla kuumeista hallusinaatiota — kainostelematta se voi tehdä juonellisen kuperkeikan silloin kun katsoja sitä vähiten odottaa. Konstaileva juonenrakentelu kääntyy kuitenkin enemmän voittoisaksi kuin upottavaksi tekijäksi, sillä se kasvattaa katsojaa kuristavaa jännityksen kouraa ainakin kyynärällä.

Siltikään se ei riitä totaaliseen niskalenkkiin. 1408 latistuu siinä missä niin usein kauhuelokuvilla on tapana: loppusäikeiden nivominen yhteen ei onnistu järin kaksisesti verrattaessa muihin huippuhyytäviin kohtauksiin.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen