Django Unchained

Ohjaus Quentin Tarantino
Näyttelijät Jamie Foxx, Christoph Waltz, Leonardo DiCaprio , Kerry Washington
Maa Yhdysvallat
Pituus 165 min
Ikäraja 16 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Quentin Tarantino halusi käsitellä Yhdysvaltojen orjavuosia ja niistä lankeavaa häpeän varjoa spagettiwesternin keinoin. Django Unchained ajoittuu vuoteen 1858 – aikaan kaksi vuotta ennen sisällissotaa, jonka lopuksi orjuus lakkautettiin. Djangolla on siis edessään viimeiset mahdollisuudet orjan kapinaan.

Kun alkutekstien suuri mauton fontti rävähtävää ruutuun, tietää katsovansa Tarantinon tuotosta. Ohjaajalla on loputon tarve viittoa 50- ja 60-lukujen elokuvien suuntaan ja Django Unchained myötäilee nimelläänkin 1966 vuoden spagettiwesterniä Django ja 1959 italialaista Hercules Unchained -fantasiaa.

Juonessa on myös viitteitä kahteen viimeksi mainittuun, sillä Django on kostoretki ja Hercules Unchained tarina orjuudesta vapautumisesta. Franco Nero, joka esitti alkuperäistä Djangoa, nähdään pienessä roolissa. Tarantino on ammentanut vaikutteita myös 1975-vuoden Mandingosta, jossa orjia koulutetaan taistelemaan toisiaan vastaan.

Djangosta (Jamie Foxx) tulee vapaa mies saksalaisen palkkionmetsästäjän, tohtori King Schultzin (Christoph Waltz), ostaessa tämän väkivaltaisen kauppatapahtuman yhteydessä. Kaksikko tiimiytyy, koska heillä on toisiaan hyödyttäviä tietoja ja Schultz tahtoo auttaa Djangoa tämän kostoretkellä.

Tarantinon arvostus on kiisteltyä, mutta kieltämättä hän on taidokas henkilönohjaaja – Django Unchained on näyttelijöiden juhlaa. Erityisesti Jamie Foxxin ja Christoph Waltzin välinen kemia on niin välitöntä, että se luo selkärangan koko elokuvalle.

Pahasti ei jää jälkeen Leonardo DiCaprio, joka on mielenkiintoinen lisä kirjavaan joukkoon. Tunnekylmän Calvin Candien osa on varmasti vaatinut rohkeutta näyttelijältä, jonka repertuaariin on tähän asti kuulunut poikkeuksetta hyvisten rooleja.

Djangon ja Schultzin metsästämät orjanomistajat ovat vastenmielisiä ihmishirviöitä. Heidän pahuutensa eriytetään kuitenkin ajatustasolle, koska historiaa Djangon orjuusajoilta ei näytetä kuin pieninä pätkinä.

Tarantino käy tuttuun tapaan kääntymässä valkokankaalla myös itse, mutta lyhyestä visiitistään huolimatta hänen ulkoiselta olemukseltaan puhtoinen hahmonsa on täysin joukkoon kuulumaton pökkelö. Olisi kasvattanut edes parran.

Django Unchained on kuvattu anamorfisena 35mm filmille. Ratkaisu on oikea, koska viime vuosina epookkeja on pilattu digitaalisen kaluston puhtoisella kuvalla. Nyt kuvan pehmeys ja rakeisuus tukevat kokonaisuutta hyvin, kuten ensiluokkainen lavastus ja puvustuskin.

Käsikirjoittajana Tarantino ei ole halunnut liiemmin siivota aikalaisten kieltä; esimerkiksi sana “nigger” kuullaan dialogissa 121 kertaa ja kerran sen voi myös lukea.

Musiikki vaihtelee groovesta klassisen kautta hip hopiin, mutta yllättäen tyylilajien sekoittaminen ei tee hallaa tunnelmalle – päinvastoin. Humoristinen verbaaliakrobatia on vajaan kolmetuntisen kiistatonta kärkeä.

Väkivalta jyrää kuitenkin huumorin yli. Aivojen seinille ampuminen on olennainen osa tarinaa ja siirappia suihkuaa kaikkiin ilmansuuntiin. Django Unchained ei ole jatkuvaa toimintaa ja seesteisempien jaksojen aikana mieleen hiipii ajatus, josko kyse olisi sittenkin jostain muusta kuin tappamisesta. Loppujen lopuksi, ei ole.

Teksti 2013: Marko Pekkanen

Blu-ray: FS Filmin julkaisussa miellyttävä kuva anamorfisella 2,35:1 kuvasuhteella ja DTS HD-MA 5.1 -ääniraidalla. Lisämateriaaleina behind the scenes -materiaalia stunteista, asuista ja tuotannosta sekä elokuvan soundtrack.