On hetki ennen kuin Liittoutuneiden joukot vyöryvät Pariisiin, joka on natsijoukkojen hallussa. Saksalaiskenraali von Choltitz (Niels Arestrup) on saanut Hitleriltä käskyn tuhota kaupungin, kostotoimena. Luksushotelliin päämajansa pystyttänyt kenraali saa yllätysvieraan Ruotsin konsuli Raoul Nordlingista (André Dussollier), joka on tullut vakuuttamaan saksalaisen suunnitelman mielipuolisuudesta.

Cyril Gelyn vuoden 2011 samannimisestä ja samoilla pääosilla miehitetystä näytelmästä on veteraaniohjaaja Volker Schlöndorffin käsissä syntynyt lyhyt ja pienimuotoinen, mutta vahvasti otteessaan pitävä kaksinpuhelu, joka sijoituu yhden huoneen sisään, yhden henkien taistelun ympärille. Filmatisointi toimii mainiosti kiihkeän premissin – Pariisin tuhon uhka – ja karismaattisen näyttelijäparin ansiosta.

Keskustelu on moraalifilosofiaa käytännössä, monilta kantein, eri retorisin keinoin. von Choltitz osoittaa tiettyä vastentahtoisuutta tehtäväänsä kohtaan, mutta on toisaalta preussilaisen sääntöuskollinen ja jo sodassa kätensä tahrinut. Jännitys nousee hiljaa, Nordlingin tehtävä vaikuttaa mahdottomalta.

Diplomatia näyttää taidokkaasti, kuinka vähillä keinoin – pommien jyrähdykset, muutama harkittu kohtaus kaduilla, silmäilevä otos pariisilaishotellin parvekkeelta – elokuvaan saadaan ilmaa ja suuruuden tuntua. Tuhottavaksi merkitty, kartalle sijoitettu postikortti Notre Damen katedraalista voi olla paljon suoraa otosta vavisuttavampi.

Tarinan jännittävä versio historiasta on vahvasti fiktiivinen, vaikka hahmoilla onkin todelliset vastineet. Sekä Nordlingin että von Choltitzin rooli Pariisin kohtalossa oli mitä ilmeisemmin paljon proosallisempi.

Teksti: 2014 Aleksi Salonen