Varsin tuntematon ohjaaja Mike Mitchell tekee toisen ohjauksensa Saturday Night Livestä tunnetun (ja Adam Sandlerin elokuvista tutun) Rob Schneiderin kanssa. Adam Sandler (Big Daddy) on ollut tuottamassa elokuvaa ja niinpä elokuvassa on selvästi huomattavissa hänelle ominainen alapää-huumori. Täysosuma ei tämäkään elokuva ole, mutta vetää vertoja useille tämän päivän katastrofaalisille amerikkalais-komedioille.

Rob Schneider (Judge Dredd – Tuomari, Elukka) on itse ollut kirjoittamassa tätä elokuvaa, jossa myös itse näyttelee pääosaa. Hän esittää kalatankkien puhdistajaa, eli perusduunaria, Deuce Bigalowta, joka on eräänä päivänä puhdistamassa menestyvän gigolon allasta. Rasvapäägigolo huomaa Deucen tietävän paljon kaloista, joten hän jättää loistokkaan lukaalinsa (ja kalliit kalansa) Deucelle hoitoon hänen lähtiessään “työmatkalle” Sveitsiin, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Heti alkuun Deuce vetää pinnat kotiin tuhoamalla menestyksekkäästi gigolon asunnon. Nyt hänellä on edessään visainen pulma: mistä saada suuri summa rahaa kämpän korjaukseen ennen kuin pelottava mies-huora saapuu Sveitsistä. Ei ole vaikea arvata, että ratkaisu on prostituutiossa. Vaikka operaatio ei vaikuta sangen helpolta Deuce alkaa tarmokkaasti toteuttamaan suunnitelmiaan gigolona.

Elokuvan traileri ei anna oikeaa käsitystä sen sisällöstä. Traileri antaa ymmärtää, että Deuce pokaa epätoivoisia asiakkaita mistä tahansa ja tyydyttää heidän fyysiset tarpeensa ja saa tässä hommassa kestää kaikenlaista epämääräisyyttä ihmisten taholta. Viimeksi mainittu pitääkin paikkansa, mutta fyysisten tarpeiden tyydytyksessä Deuce ei elokuvassa onnistu erikoisen hyvin. Hänen osansa on todellisuudessa viedä ulos yhteiskunnan hylkiöitä: henkisesti sairaita, ylipainoisia, proteeseja omaavia ja niin edelleen. No, trailerit nyt ovat aina mitä ovat, joten se siitä.

Elokuva ei ole todellakaan erikoisen ehjä kokonaisuus, sillä se etenee enemmänkin sketsi-tyyliin, josta katsoja saa sitten itse parsia kokonaisuuden ehjäksi. Rob Schneiderin punch-linejen toimittaminen perille ontuu välillä hieman, sillä hänen ajoituksensa ei koomikkona ole erityisen hyvä. Käsikirjoitukseen on kuitenkin löydetty paljon hauskaa materiaalia (hauskinta elokuvassa on ehkä sen hyvin oivalletut Matrix-parodiat) ja näiden varassa elokuva etenee suhteellisen mukavasti puolitoista tuntia.

Deuce Bigalow – Kymmenen Dollarin Gigolo ei todellakaan ole mikään uraauurtava komedia eikä kukaan sitä todennäköisesti huomenissa enää muista, mutta se on omiaan piristämään harmaata arki-iltaa tai vaikka ihan viikonloppuakin, sillä tässä elokuvassa on aistittavissa jonkinlainen hyväntuulisuus, mikä yleensä tehoaa komedioissa ainakin minuun. Tuskin Deuce tulee elämääsi muuttamaan, mutta todennäköisesti se piristää iltaasi hetken.

Teksti: © 2001 Antti Honkala