Wes Andersonin edellinen elokuva, parodisiakin sävyjä saanut Cousteau -tribuutti Steve Zissoun vedenalainen maailma (2004) sai ristiriitaisen vastaanoton ja herätti monissa epäilyjä siitä, oliko Rushmoren (1998) ja Royal Tenenbaumsin (2001) kaltaisten kriitikkomenestysten myötä maineeseen ponnahtanut auteurlupaus lopulta kompastunut omaan nokkeluuteensa. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, Darjeeling Limited (2007, Yhdysvallat) hälventää epäilyjä näyttämällä, että Anderson pystyy yhä luomaan persoonallisia ja massasta erottuvia, mutta silti sympaattisia ja koskettavia elokuvia.

Andersonin tyyli on helppo tunnistaa: visuaaliselta maailmaltaan rikkaat, Mark Mothersbaugh’n musiikin sekä 60- ja 70- luvun indiepopin sävyttämät elokuvat palaavat yhä uudelleen samoihin teemoihin – omalaatuisten perheiden keskinäisiin, usein ongelmallisiin suhteisiin, pitkälti samojen näyttelijöiden tulkitsemina. Darjeeling Limited ei ole Andersonin tuotannossa mikään poikkeus: mukana ovat Andersonin luottonäyttelijät Owen Wilson, Jason Schwartzman sekä Anjelica Huston – myös Bill Murray ja Kumar Pallana vilahtavat pienissä sivuosissa.

Elokuva keskittyy kolmeen, isänsä kuoleman jälkeen toisistaan vieraantuneeseen veljekseen. Wilsonin esittämä, hiljattain lähellä kuolemaa käynyt Francis hakee merkitystä elämälleen ja kutsuu veljensä henkistä valaistumista ja perheyhteyden uudelleensaavuttamista tavoittelevalle junamatkalle Intian halki. Elokuvan hahmot ovat Andersonille tyypillisesti hillittyjä, mutta korostetun omalaatuisia: Francis kontrolloi veljiään ja on tähtää henkisyyteen laminoidun matkasuunnitelman pohjalta, Peter (Adrien Brody) kantaa mukanaan kuolleen isänsä irtaimistoa aina aurinkolaseista autonavaimiin, Jack (Schwartzman) kirjoittaa novelleja elämänsä tapahtumista, mutta väittää hahmojen olevan täysin kuvitteellisia.

Elokuvassa päämäärää tärkeämpi on itse matka, jonka aikana veljekset kokevat paikoin absurdin, paikoin aidon karhean kehityskaaren. Veljesten kasvukertomus huipentuu nunnaluostariin Himalajalle kadonneen äidin (Huston) kohtaamiseen, mikä nousee merkitykselliseksi käännekohdaksi veljesten matkalla.

Andersonin aiempiin elokuviin vitsikästä ilmettä luoneet pikkuveli Eric Andersonin maalaukset on tällä kertaa yhdistetty Intian valtavaan visuaaliseen rikkauteen ja väriloistoon, mikä luo herkullisen vastakohtaisuuden elokuvan lakonisesta dialogista kumpuavaan hillittyyn huumoriin. Viehättävän yksityiskohdan elokuvaan tuo myös sen alussa näytettävä lyhytelokuva Hotel Chevalier (2007), joka toimii tunnelmaa luovana johdantona elokuvaan. Jackin ja hänen entisen tyttöystävänsä (Natalie Portman) kohtaamisesta kertovan tuokiokuvan merkitys selkenee itse elokuvan myötä.

Andersonin tyyli jakaa eittämättä mielipiteitä, eikä The Darjeeling Limited tule olemaan tässäkään poikkeus. Mutta vaikka Anderson palaa pitkälti aiempien elokuviensa teemoihin, tuntuu Darjeeling kypsemmältä ja aidommalta elokuvalta. Andersonin helmasynti, itsetarkoituksellinen kikkailu nostaa elokuvassa paikoin päätään, mutta siinä missä Zissoun sisältö jäi paikoin hahmojen ja lavasteiden veikeiden yksityiskohtien varjoon, Darjeeling Limited onnistuu saavuttamaan tasapainon, eivätkä Andersonin tarinankerronnan idiosynkratiat nouse elokuvan juonta tärkeämmäksi. Tuloksena on sympaattisen omalaatuinen ja sydäntälämmittävä road -elokuva.

Teksti © 2008 Maria Koistinen