Häälehti Confetti järjestää kolmelle nuorelle parille kilpailun toteuttaa heidän hullut unelmahäänsä. Kilpailun päätteeksi yksi kolmesta parista voittaa pääpalkintona omakotitalon. Kilpaileviin häihin kuuluvat tennishäät, naturalistihäät ja musikaalihäät. Elokuva on toteutettu muka-dokumentin tyyliin ja siinä seurataan kilpailun täytäntöönpanoa valintaprosessista voittojuhliin. Debbie Isitt on visioinut ja ohjannut tämän muka-dokumentin. Filmin rakeisuus, käsivarakuvaus ja halvan näköinen lopputulos ei kuitenkaan palvele tarkoitusta. Idea ei ole täysin pohjaton ja pelkästään parempi toteutus olisi voinut parantaa elokuvaa huomattavasti.

Sen suurempia tähtiä Confettissa ei nähdä. Office –sarjasta ja Linnunradan käsikirja liftareille –elokuvasta tuttu Martin Freeman on elokuvan ainoa ns. niminäyttelijä. Freemanin rinnalla elokuvassa vilahtelee sivuosissa sellaisia brittikoomikoita kuin Felicity Montagu, Mark Heap ja Judy Davis. Stand-up koomikkona paremmin tunnettu Jimmy Carr ei tunnu istuvan kokonaisuuteen ollenkaan. Hänen rivot vitsinsä toimivat omassa kontekstissaan paljon paremmin, mutta siroteltuna sinne tänne, ne töksähtävät pahasti. Näyttelijäkaartin sydän on kuitenkin sympaattinen homopari, jotka toimivat elokuvassa hääsuunnittelijoina. Heidän hahmonsa ovat täydellisiä, täynnä lämpöä. He toimivat esimerkkeinä siinä, miten stereotyypit pitäisi kuvata: kärjistäen, mutta samalla lisäten jotain uutta.

Hienoa elokuvassa on stereotyyppikuvauksen ohella, sen satiirinen puoli koko häähössötystä kohtaan. Elokuva karnevalisoi häiden järjestämiset, ideoinnit ja niihin liittyvät oheismarkkinat (messut, lehdet jne.). Oikein muuta elokuvasta ei irtoa. Vitsit ovat huonoja ja ne muutamat onnistuneet letkautukset ovat jotenkin poissa kohdaltaan. Tarinassa ei ole hirveästi syvyyttä ja elokuva polkee puolet ajasta paikallaan, toistaen samoja vitsejä uudestaan ja uudestaan. Parempiakin elokuvia varmasti on, joten käyttäkää aikanne niihin.

teksti: © 2006 Otto Kylmälä