Ranskalaista AIDS-aktivismia 90-luvun alussa kuvaava Beats per Minute on tyyliltään käsivaraisen dokumentaarinen ja intiimi. Se sopii kuvaamaan hetkeä, jolloin Ranskan valtion puutteelliset toimet olivat jo ajaneet sairaudesta kärsivät epävarmuuteen, joka lähestyi paniikkia.

Robin Campillon kerronta yhdistää aktivistiryhmä Act up Parisin kiihkeästi väiteltyjä kokouksia, lääkeyhtiöihin ja poliitikkoihin kohdistettuja väkivallattomia iskuja, marsseja ja lopulta, lähes huomaamatta, myös kahden aktivistin surullisen romanssin.

Kuvastoa elävöittävät jonkinlaista lempeää alkutilaa olemuksellaan lähestyvät klubikohtaukset ja peittelemättömät seksin kuvaukset. Se on olennaista, koska AIDSissa oli paljolti kyse seksistä ja vapaata nautintoa korostaneesta alakulttuurista, eikä niinkään homoudesta kokonaisuutena.

Ajankuvana Beats per Minute koostuu edustavista siivuista, joista viimeinen, kuolemaa kuvaava, on tuskallisenkin pitkä, jopa tylsä. Mutta sekin saa merkityksensä katarttisessa lopussa, kun aktivistipäähenkilöiden tekojen kokonaisuus sulautuu yhdeksi, elämää kiihkeästi janoavaksi montaasijaksoksi.

Teksti: 2017 Aleksi Salonen

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2017 Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalia.