Nuori jänteikäs mallipoika pääsi kotimaassaan Espanjassa aikoinaan esiintymään myös valkokankaalla (mm. elokuvassa Matador) ja myöhemmin hänet huomattiin rapakon takana, aina Hollywoodin kukkuloilta. Espanjalaissyntyinen Antonio Banderas purjehti meren ylitse ja löysi töiden lisäksi itsensä näyttelijä Melanie Griffithin sängystä useampaan otteeseen. Banderasin uusin elokuva The Body (2001 USA) palaa takaisin Vanhalle Mantereelle kristinuskon synnyinsijoille Israelin Jerusalemiin.

Jonas McCord ohjaa tämän vähällä huomiolla sivuutetun kristinuskon asioita pohtivan elokuvan, joka saapui meille suoraan videolle. Elokuvan lähtöasetelmana on argeologi Sharon Gohanin (Olivia Williams, Kuudes Aisti) mahdollisesti merkittävä löytö. Einesmarketin kellarista löytyy tuhansia vuosia vanha holvi, jonka kätköissä makaa ristiinnaulittu mies, mahdollisesti heprealaisittain Yeshu Ben Yosef. Tuhannen kilometrin päässä Vatikaanissa kohahdetaan ja paikalle lähetetään Yhdysvalloista etevä tutkija ja pappi Matt Gutierrez (Banderas, Zorron Naamio) varmistamaan epäillykset joko oikeiksi tai vääriksi. Tutkimuksien edistyessä selviää, että luurangon henkilöllisyys saattaa tuhota koko kristinuskon ylösnousemus -aatteen ja näin synnyttää miljoonissa ihmisissä epätoivoa. Samalla erinäiset ääriliikkeet sotkevat tutkimuksia omilla toimillaan.

McCordin elokuvan idea on simppeli ja hyvin oivallettu. Lähtöasetelma saa suuret odotukset aikaan, “olisiko tämä nyt sellainen fiksu -elokuva, joka esittäisi asioita kyseenalaisesti”, mutta elokuvan edetessä tarinasta alkaa vuotaa “nesteitä” ja koko elokuva luhistuu vielä lopuksi.

Missä vika? Elokuvan puutteet löytyvät pääasiallisesti juuri lähtöasetelman muokkaamisesta näinkin kankeaksi ja tekopohtivaksi draama-trilleriksi. Toiseksi The Body yrittää miellyttää tyylillisesti useampaa kohderyhmää, tehden draamaa ja trilleriä, joku sanoisi “silli-salaattia”. Elokuvan pohjanoteeraukset ovat Williamsin ja Banderasin väliset kevyet huumorilipsautukset, todella kauheita! Tulos näkyy uskonasioiden ja raamatun sanojen pohtimisella ja sähäkkäillä toimintatapahtumilla Lähi-Idän tilanteen painostaessa ympärillä. Kolmantena raatona elokuvassa on pääosaesittäjän Antonion Banderasin kehnon kohtuullinen suoritus rabbi Gutierrez’na. Banderasin työtulos on sentään siedettävä, kun vastanäyttelijä Olivia Williams tekee ronskilla heilumisella vain häiriötä ja muuten jo kovin epäonniseksi muuttuneessa elokuvassa.

Elokuvan jeesus -teema ei kurkottele taivaisiin, niin sanan kritistillisessä merkityksessä kuin kuvainnollisessa. Elokuvan päätös on vaisu ja odotettava, joten loppullinen arvosana keikahtaa auttamattomasti pakkaselle. Teeman käsittely jää tyypilliselle tasolle, aluksi uhkaillaan kovasti, mutta ratkaisutilanteessa pyydellään anteeksi (melkein ainakin). Näin tilanteista ei pääse syntymään poikkeuksellisia, yllättäviä tai uudehkoja, jolloin tarina muistuttaa enemmän b-trilleriä kuin “fiksua uskonto” -elokuvaa.

teksti: © 2001 Raimo Miettinen