Scott Cooper ohjasi jälleen draaman, josta olisi toivonut saavan vielä enemmän irti.
Scott Cooperin kuuden vuoden takainen debyytti Crazy Heart onnistui Jeff Bridgesin suorituksen voimin tekemään vaikutuksen niin kriitikoihin kuin palkintoraatienkin äänestäjiin. Sitä seurannut Rautakaupunki ylsi kauniin kuvakerronan ja Christian Balen urotyön ansiolla vähintään yhtä tasapainoiseen lopputulokseen.
Sliipatut ulkoasut eivät pystyneet peittämään elokuvien sisältöjen vajavaisuuksia, jotka liittyivät pitkälti käsikirjoituksiin. Samaa voisi sanoa myös Cooperin tuoreimmasta. Black Mass on odotuksiin nähden pienoinen pettymys, mutta tarinan kiehtovuuden tähden silti katsomisen arvoinen. Mark Malloukin ja Jez Butterworthin kynäilemän yhteistyön tahditus on kiireinen, keskittyen liian useaan tapahtumaan liian pienellä maltilla. Tämän vuoksi dialogi on pakollisen informatiivista sen sijaan että keskusteluista saisi jotain syvällisempää irti.
Tositapahtumiin perustuva Black Mass kertoo amerikanirlantilaisen rikollisen James “Whitey” Bulgerin (Johnny Depp) tarinan. 70-luvun Etelä-Bostonissa pahaa mainetta niittänyt Bulger ryhtyy agentti John Connollyn (Joel Edgerton) suostuttelemana FBI:n ilmiantajaksi kaapatakseen vallan amerikanitalialaiselta mafiaperheeltä. FBI:n keskityttyä Pohjois-Bostonin Angiulon veljeksiin, Bulgerista nousee pikavauhtia kaupungin vaikutusvaltaisin gangsteri.
Tahdituksen vuoksi alkuperäisestä kolmesta tunnista kahteen karsittu kesto on valtava kompromissi, jonka vuoksi elokuvaa on turha verrata Coppolan tai Scorsesen alalajin moderneihin klassikoihin. Useita vuosia kattava aikajana tuppaa hyppiä ajoin holtittomasti, jättäen välissä ilmeneviä tapahtumia katsojan mielikuvituksen varaan. Itse Bulgerin kipuaminen pahisten hierarkian huipulle on muutamalla veriteolla esitetty.
Narratiivin mielenkiinto on keskitetty väkivallan ja lukuisten lahtausten ympärille henkilöhahmojen rakentamisen sijaan. Perhesuhteiden kuvaaminen jää vain pintaraapaisuksi, jolla Cooper pyrkii tuomaan inhimillisyyttä Bulgerin kylmäverisen tappajan hahmoon. Lopulta Bulgerin ja Connollyn taustoista ja todellisista motiiveista jää käteen harmillisen vähän. Keskeinen teema lojaaliudesta tuntuu riittämättömältä selitykseltä etenkin Connollyn näkökulmasta.
Black Massin monesta heikkoudesta huolimatta elokuvan inhorealistinen estetiikka on upeaa katsottavaa. Bostonin harmaasävytteistä 70-lukua korostava miljöö on Cooperille tutun kuvaajan Masanobu Takayanagin käsialaa. Viihdearvo puolestaan pohjaa paljolti maskeerauksen taakse piiloutuneen Deppin parhaaseen roolisuoritukseen vuosikausiin, joka tulee varmuudella kahmimaan ehdokkuuksia tulevana palkintokautena.
Ekstrat: “Where the movie ends, the manhunt begins! Uncover the incredible global maze of mystery and deception that finally led to the capture of the FBI’s most wanted fugitive, Whitey Bulger”, “Johnny Depp: Becoming Whitey Bulger” ja “Black Mass: Deepest Cover, Darkest Crime”.
Teksti: 2015 Jussi Toivola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA