Edgar Wrightin voi kuvitella unelmoineen Baby Driverin kaltaisesta kaahailumusikaalista ainakin Hot Fuzzista (2007) lähtien. Kymmenen vuoden takainen poliisikomedia on hauskimmillaan turboahdetuissa ajo- ja toimintakohtauksissaan, joissa kuvan ja äänen virta virittyy hetkittäin liki abstraktille tasolle.

Baby Driverissa kierrokset nousevat entistä korkeammiksi. Sen aiemmin parhaiten Stomp-musikaaleista tuttu synkronistinen rytmi-ilottelu saa juonellisen muotin 70–80-lukujen kaahailu- ja ryöstöromansseista, joista etenkin Drive (2011) teki taas viileitä.

Elokuvahistorian kuuluisten Babyjen – leopardin ja tanssijan – seuraan pyrkii Anselm Elgortin rytmikkäästi personoima nuori pakoautonkuljettaja. Genrelle tyypillisen hahmogallerian täydentävät rikollispomo (Kevin Spacey), jolla on kuristusote Babyn tulevaisuudesta, lähikuppilan kullanmuru (Lily James) ja joukko persoonallisia ryöstäjiä (keskeisimpinä Jon Hamm, Eiza González ja Jamie Foxx).

Baby on menettänyt vanhempansa lapsuuden autokolarissa. Siitä muistuttaa pysyvä musikaalinen trauma, tinnitus. Ottoisä (CJ Jones) taas on kuuro. Siksi nuori päähenkilö kuuntelee jatkuvasti ipodeiltaan motownia, soulia, funkia ja hip-hopia. Kerronta rytmittyy valtaosin tämän musiikin ympärille.

Haulikot sylkevät jykeviä bassokuvioita, pankkiautomaattien näppäimistöt päästävät elektronisia minikoukkuja ja hälyttimet tahdistuvat musiikkiraitaan. Juuri musiikin, äänten ja kuvan motivaation suunta tekee Baby Driverista musikaalin. Varsinaisia laulukohtauksia siinä ei ole, jos päähenkilön nauhoittamia puheenpätkän miksauksia ei lasketa.

Edgar Wrightin elokuvien tyypillisenä ongelmana voi pitää niiden armotonta alkuvauhtia, joka heti hellittäessään on vaarassa johtaa jännitteen katoamiseen. Niin käy hieman nytkin, eikä välttämättä olisi ollut pahitteeksi, jos keski–loppuvaiheilta olisi leikattu kymmenisen minuuttia perinteisen draamakerronnan pakollisia ohjelmanumeroita, joissa vakavoidutaan liiaksikin.

Baby Driver loistaa liikkuvana toimintamusikaalina. Rikkaan, hektisen kuvaston, svengaavan musiikin ja diegeettisten äänten villi rytmi sekoittuvat hervottomaksi aistien screwballkomediaksi, jossa matka on oma päämääränsä.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.35:1 -laajakuva 5.1 DTS HD MA -ääniraita.

Lisämateriaalina muun muassa:
• Yli 20 minuuttia poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia
• Mozart in a Go-kart: Ansel Drivers
• Animatics
• Find som funky on there: The Choreograpy
• That´s my baby: Edgare Wright
• I Need a killer track: The Music

Teksti: 2017 Aleksi Salonen